maanantai 28. tammikuuta 2013

Pihabongaus-tapahtuma

Bird Life Suomen järjestämään pihabongaukseen olen lähettänyt tietoja muutaman kerran. Aina ei viitsi, koska tuntuu, että harva lintu sattuu pihalle tunnin tarkkailuajan aikana. Tällä kertaa harvinaisen monta lintulajia vieraili ruokintapaikalla ja lisäksi pihapiirissä liikkui muitakin lintuja tunnin sisällä. Ilokseni talipalloja kävivät nakuttamassa sini-, töyhtö-, hömö- ja talitiaiset. Närhet olivat myös nälkäisiä, niitä saattoi neljäkin olla samaan aikaan ruokintapaikan lähistöllä odottamassa vuoroaan. Kuukkelikin käväisi pihassa. Kerran laitoin ihan sitä varten hauenpään roikkumaan koivuun. Käpytikalla on ihan oma syöntipaikka. Aikansa se hakkasi sähkötolppaa, joka on n. 15 metrin päässä talon seinästä. Takomaansa rakoon käpytikka kantaa käpyjä. Mahtaa olla iso käpykasa pylvään juuressa keväällä. Pyypari on koko talven asustanut saunarannan  tuntumassa, mutta edelleen ne säikkyvät minua, kun lähden hiihtolenkille. Hiihtäessä havahduin myös korppien klonksutukseen. Ne olivat ihan parvena lennossa.  Mieheni näki omalla lenkillään maakotkan. Kotkia liikkuu alueella, mutta harvoin niitä näkee. Eräänä kesänä näimme neljä samaan aikaan taivaalla.


tiistai 22. tammikuuta 2013

Vaaleanpunainen aamu

 
Muistaaksen jossain laulussa sanotaan "Voiko ihanammin päivän enää alkaa". Yhdeksältä lähdin hiihtämään vaaleanpunaiseen maisemaan. Katsoin minne ilmansuuntaan tahansa niin joka puolella oli taivaanranta vaaleanpunainen, eri sävyisenä, mutta kuitenkin. Siinä hiihdellessäni leppoisassa kymmenen asteen pakkasessa, itätaivas muuttui oranssiksi ja aika nopeasti pilvenriekaleet katosivat taivaalta ja aurinko nousi metsän takaa siniselle taivaalle. Useana vuonna tammi- ja helmikuu ovat kuluneet tuvassa paukkupakkasia paossa. Iltapäivällä kävimme kylällä kaupoissa. Tapasipa kenet tahansa tai ryhtyi juttusille kassajonossa niin puheenaihe oli ihana, kaivattu aurinko.



sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Vain aurinko puuttuu

Lumiukko 2.1.

Vuoden 2013 alkupäivinä on Kainuussa ollut suotuisat ulkoilusäät. Sopivasti pakkasta eikä tuulta eikä kovia tuiskuja. Vain keskiviikon 2.1. vastaisena yönä oli satanut runsaasti oikein märkää lunta. Se takertui suksenpohjiin, lumikolaan ja teki lumitöistä oikein raskasta. Käymässä olleet lapsenlapset iloitsivat nuoskalumesta. He saivat tehtyä lumiukot sekä lumilinnan. Vain aurinko puuttuu. Se on näyttäytynyt aivan satunnaisesti hetken jostain pilvenraosta.


Teimme lomalaisten kanssa ladun järvelle. Hiihtäminen järvellä sujuu mainiosti siihen asti kun juuttuu sohjoon. Jokiuoma on jo hyvin näkyvissä, mutta silti ei aina osaa välttää kohtia, johon vesi on noussut. Minulle kävi niin. Onneksi olin vain puolen kilometrin päässä kotirannasta. Puhdistamalla ei suksista enää saa luistavia, joten loppumatka oli yhtä rämpimistä. 

Hiihdin sohjoon 11.1.2003

Kianta-järven säännöstelyraja on neljä metriä. Kun vedenpinta talvella laskee se todella näkyy täällä latvavesillä. Lahtien pohjukoissa jääpeitteen alla ei ole enää vettä. Jokiuomankin veden pinta laskee ja sitä mukaa jää murtuu ja vesi nousee jäälle. Ongelma häviää vedenpinnan laskiessa ja myöhemmin talvella on taas hyvä hiihtää. Muistan ensimmäiset hiihtoretket Kainuuseen muuton jälkeen. Emme tienneet mitään säännöstelystä tai sen vaikutuksista. Ihmettelimme vain miksi järvellä hiihtäessä tuntui kuin kulkisi pesuvatin pohjalla. Metsänrajasta saa lopputalvesta hyvät liut. Mäkeä voi laskea myös keskellä järveä kohoavilla luodoilla. Kevätauringossa paras laskettulupaikka on kuitenkin entinen pudotuslaituri, jonka penkat ovat hieman normaalia rantapengertä jyrkemmät. Myöskin jokiuomaan muodostuu lumen kinostuessa mukavia laskettulupaikkoja ja erinomainen hiihtoreitti. Se kiemurtelee kotirannasta järven selälle ja hiihtäjä on lähes koko matkan tuulensuojassa.  Josku jokiuomaan syntyy itsestään myös hyvä luistelurata. 

Jokiuoma näkyy jo.
Luistinrata 1.4.2009




Jokiuoma kuvattuna 18.3.2007