Tömähdys ja ryske

Tömähdys tuntuu tuvassa ja ryske kuuluu pitkälle, kun isot metsäkoneet kaatavat metsää aivan kodin naapurissa. "Meidän" niemellä on kaatokone ja vastapäisellä metsäpläntillä toinen iso kone kerää puita isoiksi pinoiksi teiden varteen. Tänä kesänä on lähitienoon kaikki pienetkin metsäalueet kaadettu. Sinne hävisivät niin marjastus kuin sienimetsätkin. En ole enää näkemässä, kun näille aukoille kasvaa uusi puusto. Olen tavattoman surullinen. Mieleni ei mitenkään hyväksy noita aukkoja. Miksei harvennusta voida tehdä siten, että metsään jäisi eri ikäistä ja monenlaista puustoa. Silloin metsästä ei tulisi yhden lajin (mänty) puupeltoa eikä tarvitsisi tehdä noita julmia aukkohakkuita.

Syyskuussa 2012 olen kirjoittanut myös tästä samasta aiheesta. Jo silloin pelkäsimme tapahtuvaksi sen mikä tänään alkoi.

Iso puu kaatuu. Se ei kaadu vapaana.  Rautakoura pitelee sitä otteessaan. Koura mittaa rungon, karsii ja pätkii. Joutavat osat kone sylkee pitkin tannerta. Toinen puu ja taas uusi. Nopeasti aukko kasvaa. Kone kulkee murskaten kaiken alleen. Se ei välitä vaikka maahan jää isot arvet. Koneella ei ole tunteita eikä silmiä havaita hävitystä ympärillään. 

Miksi en ole estämässä konetta? Miten sen tekisin? Poliisi tulisi ja poistaisi häirikön. Sakottaisi eläkeläistä estämisestä. 

Olisinpa lottovoittaja. Ostaisin koko niemen. Säilöisin luontoa ympärilleni. Voisivat kaikenlaiset puut vapaasti kasvaa tai kuolla. Olla suojaksi eläimille. Iloksi katsella, mielen virkistykseksi. Jalkani mukava astella.  Eivät riitä rahani ostoon. Menetän puut iäksi. Aukko täyttyy hitaasti. En ole enää näkemässä. Silmät tottuvat tyhjään, mutta mieli ei mukaudu. Se miettii, kuka keksi avohakkuut?

Aamukaste

Syyskesälläkin varhaiset aamuhetket ovat ihastuttavia. Viideltä aamulla kaikki mitä näkyi ikkunasta oli sumun peitossa. Muutaman tunnin sisällä sumu hälveni kokonaan ja kastehelmet katosivat luonnosta. Ehdin ottaa muutamia kuvia, jollaisia saa napattua vain lähtemällä luontoon aikaisin aamulla. 

Ajoin suoraan pilven sisään. 

Järvellä sankka sumu.

Sumu alkaa hälvetä.

Tämän näkee vain, kun kastepisarat peittävät hämähäkkien seitit.

Hämähäkit ovat olleet ahkeria myös metsässä. 

Kaste viivähtää kasvien lehdillä ja kukissa. 

Nurmikohokki.

Ajoin suoraan pilveen.

Mihin ovat sienet kadonneet ja muita havaintoja!

Asiantuntija osaisi varmaan selittää miksi tänä vuonna on huono sienisato. Minä voin vain ihmetellä miksi näin sateisena kesänä ei nouse mitään sieniä, ainakaan täällä lähialueella. Olen kiertänyt useaan kertaan kaikki tuntemani hyvät sienipaikat, mutta ei mitään. Eivät nousseet mielisieneni, haperot. Vain muutaman tatin on yhytttänyt sekä joitakin haapa- ja karvarouskuja. Kangasrouskuja on vähän enemmän kuin edellä mainittuja. Ainuttakaan kehnäsientä ei ole löytynyt. Nyt olen luovuttanut, en enää lähde metsään korien kanssa. 

Sorsastus

Olen sen sijaan käyskennellyt kodin lähistöllä kameran kanssa. Soutamaan ei parina päivänä uskaltautunut, kun innokkaat linnustajat valtasivat kotilahden. Minusta tuntuu kummalliselta, että he tulevat niin lähelle asuntoa. Istuin rantakeinussa ja huomasin naamioituneen miehen seisovan aivan vastapäätä puskassa. Vähän kauempana oli soutumies ja koira juoksi pitkin luhdan reunaa. Matkaa lahden yli taitaa juuri ja juuri olla vaadittu 150 metriä.

Ruoste kuusissa

Muutaman viikon ajan on järven pinnassa ollut ikävän näköistä mönjää. Aluksi se oli oikeastaan kauniin ruosteen ruskea ohut kerros vedessä. Nyt se on muuttunut harmahtavaksi paksuksi kerrokseksi pitkin rantoja. Metsäntutkimuslaitoksen sivuilta luin, että kyseessä on suopursuruoste, joka kellastuttaa kuusten nuoret versot ja lentää sitten tuulen mukana itiöinä mm. järven pinnalle. Samanlainen ilmiö oli muutama vuosi sitten. Toivottavasti pitää taas paussia, koska sain sen käsityksen, että ilmiö on vaaraton ihmisille sekä kuusille. Kuitenkin jos ruoste toistuu useana vuotena

peräkkäin saattavat kuuset vaurioitua. 

Riistakameran otoksia

Kevättalvella riistakamera tallensi ahman, poron raadolta aivan läheltä kotia. Osa kuvista on tallentunut yöllä, joten ne ovat harmaita. Eläimen niistä kuitenkin tunnistaa selvästi. Suurin osa kuvista on tuttavien erämaamökiltä. Nauta oli kuollut veteen. Raadolla kävi eläimiä runsaasti. Karhuemo pentuineen, isoja ja pienempiä lintuja, susi.

a

Kettu hyppäsi kameran kuvaan ja pieni ketunpoikanen kuikkii taustalla. 

Kesän kukkaloistoa

Olen joskus sanonut, että luetteloin kaikki pihassani kukkivat ja kasvavat kasvit. En ole vielä ehtinyt sitä luetteloa tehdä. Runsaasti kaikkea kuitenkin on vaikka asuinpaikka on kasvuvyöhykkeellä VII. Istuttamiani yrttejä tai luonnonvaraisena kasvavia yrttejä ja rohdoskasveja on niitäkin lähemmäksi sata. Osa niistä on samalla myös kauniita kukkiessaan ja erinomaisia hyönteiskasveja kuten apilat, mesiangervo. Osa allaolevista kukistakin on luonnonyrtti esimerkiksi poimulehti ja silmäruoho.

Kevään ensimmäiset esikot.

Poimulehti kukkii alkukesästä

Ruusujuuren vaatimaton kukka.

Intiaaninsulan avautuvat lehdet.

Maariankämmekkä kukki runsaana heinäkuussa.

Akilleija kukkii pihassani näin vaaleana sekä sinisenä.

Kurjenmiekan upea kukinto.

Lehtovirmajuuren kukka tuoksuu voimakkaasti.

Keltainen kurjenmiekka kukki runsaana järven rannassa.

Silmaruohot kasvoivat komeiksi.

Monen yrityksen jälkeen sain väinönputken viihtymään pihallamme.

Ilmeisesti ukonkello kukkii komeasti.

Epäonnistuin kesäkukkien kasvattamisessa ja siksi jouduin ruukkuihin laittamaan sammalta.