Majava

Kevättalvella isuin sateessa tunteja kytäten saisinko kuvattua majavan. Silloin ei onnistanut. Tänään aikaisin aamulla soutelin mielipaikkaani ja säikähdin hiljaisuuden keskellä, aivan takani kuuluvaa molskahdusta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että joku kivittää minua jokitörmältä. Pian havaitsin jonkun liikkuvan vedessä. Se kiersi kehää ja välillä läimäytti häntänsä veteen niin, että vesi pärskyi korkealle. Majava!!

Erikoiset pesäpaikat

Kasvit ovat sitkeitä kestämään luonnon oikkuja, kuten tänä kesänä niiden on täytynyt. Eläimet ovat puolestaan sopeutuneet hyvin ihmisten läheisyyteen. Aamutelevion lähetyksissä on ihasteltu kesyjä ketupoikasia Helsingissä. Minä ihmettelen haarapääskyjä, jotka tekevät pesänsä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Ne eivät tunnu välittävän ihmisten liikkumisesta aivan lähellä  tai kovasta äänestä mitään. Aikaisempina vuosina pesiä oli leikkimökin ja saunan verannalla, koirien häkin kattopalkilla ja olohuoneen markiisin päällä. Kun kauhean sotkun välttämiseksi estin em. pesäpaikat ne muuttivat läheisten siltojen alle. 

Muuten oikein turvallinen pesäpaikka, mutta kauhea ääni, joka kerran kun auto ajaa sillalle. Luulisi sen pelottavan, mutta ei näytä haittaavan. Jo monta kesää sinne ovat pesänsä rakentaneet. Eivät edes häiriintyneet puusillan korjaajista viime kesänä. Miehet siirtivät pesiä tarpeen mukaan ja jatkoivat hommiaan. Sillan koko kansi uusittiin, kuten kuvasta huomaa. 

Rautasillan alla olivat poikaset jo näin isoja. 

Sisiliskot ovat olleet seuranani jo useita vuosia kasvihuoneessa. Ne eivät välitä yhtään, vaikka kitken tai kastelen kasveja. Rauhassa ne paistattelevat aurinkoisella reunalla. 

Koirankakat ja huumeneulat

Tämä kesä on ollut monella tavalla erilainen, kuin muut kesät viime vuosina. Säiden oikullisuus on koettu koko maassa. Ihmettelyni aihe on kasvien uskomaton sitkeys selvitä pakkasesta, tuulesta ja rajuista sateista. Aikaisemmin pohdin, että esimerkiksi perunat eivät enää selviä kolmannesta pakkasyöstä, mutta sieltä ne mullasta vain puskevat aina uudestaan vihreitä versoja. Kestää vielä kotvan ennen kuin ne kasvavat niin pitkiksi, että saavat kukinnan aikaan. Mukuloiden määrästä ei uskalla arvella vielä mitään. 

Vietin yhden kesäviikon Helsingissä. Siellä ihmettelin ihmisten käyttäytymistä. Joka kevät alkaa sanomalehdissä ja muissakin tiedotusvälineissä kaplakka koirankakoista teiden varsilla. Viedessäni tyttären koiraa aamulenkille tein mieltäni hätkähdyttävän löydön. Astuessani tien viereen muovipussi kädessä, poimimaan koiran jätökset, näin huumeneulan aivan tien reunassa. Päivittelin asiaa ääneen koirapuistossa. Kuulin, että neuloja löytyy myös uimarannoilta ja lasten hiekkalaatikoista. Ajattelin kauhulla pieni lapsia, jotka leikkivät näissä paikoissa. Miksi kauhea papatus koirankakoista, mutta ei huumeneuloista?

Heinäkuun 6. päivänä kävin viemässä tyttärentyttären Haapajärvelle pesisleirille. Jatkoin siitä Seinäjoelle 50-vuotisluokkakokoukseen. Tapahtuma oli riemastuttava. Tämä oli elämäni ensimmäinen luokkakokous. Kesä on siis ollut monella tapaa ikimuistoinen. 

www.pesis.fi/pesisnuoret/tenavaleiri

Tasavalla presidentti Sauli Niinistö oli leirin suojelija. Yllä olevasta osoitteesta löytyy paljon kuvia leiriltä, joka loppuu tänään. 

Terttualpi kukkii pihamaalla ja rantavedessä.