Luhistunut lumiukko

Lumiukko sai porkkananenän, silmät sekä suun napeista ja kaulahuivin kaulaansa. Lumi oli iloinen asia Helsingistä jouluviettoon tulleille lapsenlapsille. Muutama päivä sitä iloa kesti. Rukallakin ehtivät käväistä laskettelemassa aaton aattona. Sitten lämpöaalto ja vesisade otti voiton talvesta. Pihamaa muuttui liukkaaksi kuin luistinrata, ladut hävisivät ja lumiukko kellahti kumoon. Pihalle lumipalloista tehdyt kynttilälyhdyt sulivat ja kynttilät kastuivat, eivätkä suostuneet enää syttymään. Kauniit joulukoristeet eivät enää loistaneet pimeässä. Vain joulukuusi led-valoineen jäi koristamaan sateista pihaa. 

Sään puolesta joulu ei ollut jouluinen. Joulupukin reen kulkuset eivät kilisseet eivätkä lapset voineet myrätä lumessa kuten tavallisesti tähän aikaan vuodesta. Koko talvi on ollut säiden puolesta kovin outo. Myrskytuulet ovat tehneet tuhojaan etelämpänä. Kainuu on tällä kerralla päässyt vähillä tuhoilla, lähinnä on ollut lyhyitä sähkökatkoksia. Täällä lunta on tuprutta joskus paljonkin, sitten sulanut ja taas satanut. Vaihtelevasta säästä on aiheutunut liukkaus, joka on haitannut liikkumista teillä ja pihoissa. Järvien jäätymistäkin odotettiin pitkään. Lopulta ne saivat jääkuoren, mutta nyt järvet taas lainehtivat. Tosin jäätä vielä on. mutta sen päällä on paksu vesi- ja hyhmäpatja.

Verkkoilla käydessä  14.12. oli hieno sää. 

Tänään 29.12. otetussa kuvassa vesi lainehtii jään päällä. 

Liika on aina liikaa

Taisin eilen toivoa suksikelejä. Lunta tuli, enemmän kuin toivoin. Eilisen ja yön aikana satoi 17 cm lunta. Sade jatkuu mutta vähän hiljaisempana. Toivottavasti ei tarvitse enää tänään lähteä lumitöihin. Huomenna ovat paikat kipeinä jo aamuisesta riuhtomisesta. Ilman mönkijää lumitöistä ei olisi selvitty. 

               

Korppiparvi

Muutama päivä sitten näin valtavan korppiparven. Hirvien metsästysaikaan näkee usein korppeja parvena suolikasoilla. Tämä oli kuitenkin erikoista niihin parviin verrattuna. Maantien molemmin puolin on hakkuuaukot, joille on jätetty pystyyn kuivuneita puita ja muutama haapa. Korpit olivat puissa. Niitä oli jokaisen aukolla olevan puun oksilla ja joka oksalla. Korpit eivät autosta välittäneet vaan istuivat hievahtamatta paikoillaan. Niitä oli valtavasti. Laskeminen ei ollut mahdollista, koska tie oli jäinen ja taivaalta tuli vettä. Äkkijarrutusta ei uskaltanut ajatellakaan, oli kieli keskellä suuta yritettävä pysyä tiellä. Kaksi silmäparia ehti kuitenkin havaita tämän korppien paljouden. Mietimme mikä olisi syynä niiden parveiluun. Mahtoiko lähistöllä olla joku kuollut eläin vai oliko kysymys nuorten lintujen kokoontumisesta. Wikipedia kertoo, että vanhat linnut ovat paikkalintuja, mutta nuoret linnut saattavat talvisin vaellella parvissa pitkiäkin matkoja.  

Liukastelua

Alkutalven säät ovat olleet todella vaihtelevia. Yö jäätää ja päivä sulattaa. Jää sulaa järvestä ja lätäköistä, mutta autotiet ja pihat eivät. Kovaksi tallattu lumi jäätyy tiukasti lämpötilan jatkuvasti vaihdellessa. Ajoittain satava lumi tai vesi ei yhtään helpota tilannetta. Tämä on tuttu ilmiö jo useilta vuosilta.

Isoimmat tiet hiekoitettiin 16.11. ensimmäisen kerran.

Tältä näyttää hiekoittamaton vähäliikenteinen tie.

Metsässä on mukavampi kävellä kuin jäisellä tiellä, joten poikkesin taas metsään. Lähdin joelle katsomaan onko virtaava vesi ja pakkaset saaneet jotain kaunista aikaan. Kompastellessani avohakkuun yli muistui mieleeni polku, joka ennen hyvin selkeänä kulki joelle metsän läpi. Miksi metsän kaatajat eivät sitä säilyttäneet, vaikka se oli vuosikymmeniä vanha. Sitä myöten ihmiset olivat kuljettaneet viljasäkit myllylle. Myllystä ja vettä ohjanneesta rännistä on jäljellä vielä muutamia isoja parruja. Polku on hävinnyt ihmisen toimesta. Olisi pitänyt metsätalousihmisen merkitä sekin polku. Minkä vuoksi konemiehet eivät itse huomaa suojella vanhoja kulkuväyliä? 

Pitkästä aikaa oli aurinkoinen kirkas päivä.

Vaikeaa 

on valokuvata tai sanoin kuvata tätä säätilaa. Jo usean päivän ajan on sumu peittänyt tienoon. Valokuvat eivät pysty täysin kuvaamaan sitä harmautta. Sanatkin tuntuvat loppuvan. Sumea, nuhjuinen, alakuloinen, suttuinen, sanoja on paljon. Ne saattavat eri ihmisille merkitä eri asioita. Alakuloisesta voi jollekin tulla mieleen oma mieliala syyssateissa. Minusta näyttää, että luonto on alakuloinen. Läheltä katsoen värit näkyvät ja yksityiskohdat erottuvat. Kun nostat katseesi niin jo vajaan sadan metrin päässä kaikki on harmaata eikä yksityiskohtia erota. 

Vastaranta näkyy heikosti. 

Tiet ovat liukkaita. 

Koivun juurakko on jäänyt pystyyn myrskyn jäljiltä. 

Kun katsoo läheltä niin luonnossa on edelleen väriä. 

Talven tuntua

Muutaman päivä sitten oli yöpakkasta enimmillään 15 astetta. Yön jälkeen järvi oli kauttaaltaan  jääriitteen peitossa. Enää eivät laineet vyöryneet järvessä, kuten joitakin päiviä aikaisemmin. Silloin puhalsi voimakas tuuli, joka kaatoi puita, heitteli irtotavaraa ja sai järven pinnan virtaamaan vastavirtaan. Kaatuvat puut katkoivat sähköjohtoja, joten sähköt olivat poikki noin yhdeksän tuntia.

Lumen tulo mykisti luonnon. Kaikkialla täysi hiljaisuus. Hyvin äänettömästi tuuli vaeltaa puiden latvoissa saamatta aikaan edes pientä liikettä osistossa. Eläimetkin piileksivät jossain, vain pieni hömötiainen hyppii varvukossa. Sen ääni on niin vieno, että pitää pysähtyä sen kuullakseen.

Tuuli kuljetti vettä vastavirtaan 13.10.2013

Jää kantoi rannassa 17.10.2013

Lumi hiljensi luonnon 19.10.2013

Mahtava kalasaalis

Eilen oli kiireinen päivä. Aamulla aikaisin nostimme muikkuverkot järvestä. Paremmin ei olisi verkkoja voinut laittaa pyytämään. Neljä kappaletta 5 metriä korkeita verkkoja. Ne olivat tasaisesti täynnä muikkuja aivan yläpaulasta alapaulaan asti. Päästelimme muikkuja viileässä syyssäässä näpit kohmeisina. Saalis oli lopulta n. 10 kg. Joukossa oli vain kaksi "roskakalaa" eli norssi ja särki. 

Sitten alkoi kalojen puhkominen. Pää ja suolet pois ja samalla mäti talteen. Oli jo pitkällä iltapäivällä, kun sain viimeiset kalat pakastimeen. 

Päästelemme kalat verkosta nostamalla verkkoa ylöspäin. 

 

Tuntureilla voi sataa räntää ...

Aamun uutisissa on meteorologi toistanut ennustetta räntäsateista tuntureilla. Katsahdin ulos ja totesin, että lunta sataa vaikka en asu lapissa, en tunturissa enkä edes vaaran laella. Ensimmäiset lyhyet rae- ja räntäkuurot tulivat jo eilen iltapäivällä. Aamulla herätessä maa oli vahvassa kuurassa.

Kuva otettu 25.9. klo 6.51

Lohikäärmekin sai lumisen peitteen.

Lumisade alkoi klo 8.20.

"Jättikaloja" ja sipuleja

Tänään nostin viimeisenä porkkanat kasvimaalta. Nyt on sato tallessa tältä kasvukaudelta. Komea sato onkin. Porkkanoita tuli raunsaasti ja ne ovat aivan virheettömiä. Porkkana- eikä sipulikärpäset vaivanneet tänä kesänä. Myös kaalisato oli hyvä, koska lämpimästä ja kuivasta kesästä huolimatta kaalikoi ei vioittanut kasvustoja. 

Sipulit ovat miehen nyrkin kokoisia, samoin perunat. 

               

Suurin yllätys tänään oli yli puolikiloiset ahvenet. Koko kesän katiskat ovat pyytäneet itselle sekä koirille ruokaa. Olemme jatkuvasti syöneet isokokoisia ahvenia. Nyt kun oli aika nostaa katiskat järvestä, oli saalis mahtava. Jättikokoisia ahvenia oli neljä kappaletta.

Ruskakuvia

Aamuaurinko kultaa puiden latvat.

Värikäs haapa metsän keskellä.

 

Montako marjaa näet?

Luulin poimivani kaksi karpaloa tämän kuvan käsittävältä suopläntiltä. Kun kuvauksen jälkeen kumarruin ottamaan marjoja sainkin kaikkiaan kuusi marjaa. Karpalot kätkeytyvät hyvin samaleen sisään ja karikkeen joukkoon. Tarkkaan katsoen kaikki kuusi marjaa kuvasta löytyvät. 

Puolukkavarpujen seassa on ruohokasvi Kanukka, jonka punaiset marjat ovat pahanmakuisia luumarjoja. Niitä ei kannata kerätä puolukoiden joukkoon.

Kanukan kukinto

Jälkiansa, nuolukivi ja muista konsteja

Käväisin tänään suolla katsomassa löytyykö karpaloita. Harppoessani mättäältä toiselle alkoi lähistöllä varsinainen tulitus. Haulikolla ammuttiin useita kertoja peräkkäin ja ampujia oli useampi, koska haulikkoon mahtuu kerrallaan vain kaksi patruunaa. Yksi ihminen ei saa niin nopeasti ladattua asettaan sellaiseen sarjatuleen. Muistin heti, että on metsäkanalintujen metsästyksen aloituspäivä. 

Metsästys on näillä seuduilla hyvin suosittu harrastus. Täällä metsästävät paikalliset ihmiset ja muualta tulevat vieraat. Monet vieraista ovat täältä muualle muuttaneita, jotka järjestävät lomansa metsästyksen alkuun. Varsinkin hirvijahti vetää alueelle myös ulkomaalaisia metsästäjiä. 

Hirviä jahdataan nykyään koirien kanssa. Enää ei kukaan viitsi lähteä metsään ajomieheksi. Jäniksiä, kettuja ja lintuja huijataan erilaisilla pilleillä tulemaan ampumaetäisyydelle. Linnuille on käytetty aikaisemmin myös kuvia. Esimerkiksi teeren tai sorsan näköisiä muovilintuja, jotka laitettiin sopivalle paikalle houkutukseksi. On jalkanaruja, loukkuja ja ansoja. Ihminen on keksinyt monenlaisia pyydystystapoja saadakseen saalista. 

Tänään näin mielestäni erikoisen tavan löytää saaliseläin. Pyöräilin pitkin metsäautotietä, jonka molemmat reunat oli lanattu tasaiseksi. Sen jälkeen hiekassa näkyy selvästi eläinten jäljet. Liikkeellä oleva karhu ei osaa varoa ja hypätä lanatun kohdan yli. Metsästäjän on jäljen löytäessään helppo lähettää koira karhun perään. Koiraa seurataan tutkalla ja asemiehet saartavat mahdollisen saaliin. 

Mielestäni työläs tapa. Ajetaan kymmeniä kilometrejä autolla edestakaisin lanan kanssa ja käydään sitten (päivittäin?) tarkastamassa jäljet tiessä. 

Hirvikoira.

Nuolukivillä houkutellaan hirviä.

Riippuhämähäkit 

(Linyphia triangularis)

Ötökkäkirjassa kerrotaan, että tämä hämähäkki on yleisin laji Suomessa. Sen riippumattomaiset verkot on helppo huomata akaisin syysaamuisin, kun kaste ei ole vielä haihtunut. Verkkoja kiiltelee silloin lähes joka paikassa maassa ja puissa. Tänä vuonna näyttävät verkot vain lisääntyneet aikaisempiin kesiin verrattuna. Ilmeisesti riippuhämähäkeillä on ollut suotuisa kesä. Kun maahan ei mahdu enempää verkkoja ovat hämähäkit ottaneet puut käyttöön. Lähes kaikissa puissa on isompia tai pienempiä verkkokudelmia. Eräät pienet havupuut ovat kauttaaltaan verkon peitossa.  

Tämän lajin koiras on vapaamatkustaja. Se ei kuulema kudo verkkoa ollenkaan. Se tekee kohteliaisuuskäyntejä naaraan läheisyyteen ja hankkii siten itselleen luvan kiivetä verkolle. Koiras viipyy verkolla noin kahden vuorokauden ajan, jolloin se on hallitsevampi osapuoli. Kirjassa kerrotaan tällaisen käytöksen olevan epätavallista hämähäkkimaailmassa. 

Hämähäkkiä en ole nähnyt, enkä päässyt kuvaamaan, mutta verkoissa on valinnanvaraa kuvausta varten. 

Sumua vai usvaa?

Järven rannalla asuessa on mielestäni joskus vaikea erottaa, onko kysymyksessä utu vai sumu. Eilen, aikaisin aamulla järven päällä oli selvästi kysymyksessä utu. Tänä aamuna harmaus olikin jo paljon laajemmlla alueella ja tiheämpi. Huonoimmin näkyvyys estyi järven yllä. Sameutta oli myös pihalla ja metsässä. Oletan kyseessä kuitenkin olevan lämpimästä järvivedestä noudevan kosteuden, koska oli ensimmäinen pakkasyö. Maa oli paikoin kuurassa ja kasvusto oli selvästi vioittunut pakkasessa. 

Odotan nyt kosteuden häviämistä ja toivon auringon vielä elvyttävän kauniit auringonkukkani, jotka tätä kirjoittettaessa nuokkuvat surkeasti ja lehdet ovat ihan kohmeiset. 

Tällaisina varhaisaamuina on ulkona kovin "aavemainen" olo. Mitään ei näe, mutta lintujen äänet kuuluvat hyvin. Teeret ovat alkaneet pulituksensa ja sorsalinnut kaakattavat.

Kuva otettu 28.8.13

Kuva aamulla 29.8.13

Vastaranta ei näy. Kuva otettu 30.8.13

Auringonkukkien kilpailu

Keväällä istutin lapsenlapsilta tarpeettomaksi jääneeseen hiekkalaatikkoon Auringonkukkia. Siemenet itivät lähes kaikki ja kasvua on ollut kiva seurata. Nyt varsista pisimmät ovat lähes 180 cm pitkiä. Ne ovat vankkoja eikä niitä ole täynyt tukea. Nyt on meneillään kilpailu aikaa vastaan. Ehtivätkö kukat aueta ennen hallan tuloa. Oikeastaan en tiedä ovatko Auringonkukat hallanarkoja, tämä on ensimmäinen kerta, kun niitä istutin. Joissakin nupuista näkyy jo hieman keltaista, suurin osa on vielä aivan supussa. Toivon kovasti, että kukat ehtivät aueta ennen kasvukauden loppua. 

Kokonaisuutena kasvukausi on ollut mahtava. Kaikki istuttamani kasvit ovat kasvaneet hyvin ja tuottaneet satoa erinomaisesti. Erityisesti on nyt mainittava juurekset. Punajuuret ovat mahtavia, porkkanat makeita ja siput ennätyssuuria, ison nyrkin kokoisia, samoin perunat. 

Erikoinen on kesä ollut säiden suhteen. Välillä viikkokaupalla kuumaa ja kuivaa. Sitten yhtäjaksoista sadetta ja kylmää ja taas kuivaa. Ilmeisesti kuivuus on vienyt sienet. Kesänaapuri ajoi pihaan. Hän tuli kysymään: "Missä on sienet?" Niitä ei ole. Tatit eivät ole ilmaantuneet lainkaan, haperot vähälukuisia, samoin rouskut. Edes kangasrousku, joka on täällä yleensä runsaskasvuinen, ei sitä nyt ole.