Jäätynyt joutsen

Harmittaa kovasti, koska mieheni ei hakenut minua kuvaamaan jäähän kiinni jäänyttä joutsenta. 

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä oli pakkasta n. 10 astetta. Vastapäinen lahti oli kuroutunut n. 1 cm paksuiseen jäähän. Toinen lahden vakituisista asukkaista oli jäänyt jään vangiksi. Toinen joutsen kutsui kumppaniaan voimakkaasti vähän edempänä avovedessä. Mieheni otti soutuveneen ja lähti pelastusoperaatioon, minun vielä ollessa tupahommissa. Joutsen räpiköi itsensä irti, kun vene rikkoi jään sen ympäriltä. Taisi olla jo aika joutsenten lähteä, koska niitä ei ole keskiviikon jälkeen näkynyt. 

Venevalkamassa oli sama juttu. Kalastusvene oli jäätnyt kiinni ja sen irrottamiseen tarvittiin ponnistuksia. Lopulta saimme tiistaina järveen lasketut verkot nostettua. Päätimme nostaa myös veneen talviteloille. Lahdet saattavat vielä sulaa moneen kertaan, mutta kalasaaliit ovat olleet kovin vaatimattomia, joten ei kannata verkkoja enää uittaa järveen. 

Muutama pakkasyö ja aurinkoiset päivät ovat muuttaneet maiseman huikean kauniiksi. Jääkiteet kimaltavat timanttien lailla auringon osuessa niihin. 

Elämänlanka

Elämänlanka nimityksellä viitataan yleensä sitkeään köynöskasviin. Se kietoutuu pensaisiin ja muihin kasveihin, jopa tukahduttaa isäntäkasvin. Suomessa ei varsinaisia elämänlanka-kasveja esiinny. Peltokierrosta ja valkokarhunköynös ovat kiertokasveja, joista on tullut vitsaus joihinkin puutarhoihin. 

Minun elämänlankani ei ole vitsaus, vaan päin vastoin suuri ilo. Muutamien viime vuosien aikana on valokaapeleita vedetty useille  harvaan asutuille alueillekin. Monet ihmiset pitävät valokaapelin vetämistä kymmenien jopa satojen kilopetrien päähän yhden tai muutaman talon vuoksi, turhana ja liian kalliina investointina. Kotini on viimeisenä linjan päässä ja iloitsen joka kerta kun avaan tietokoneeni. Pystyn surffailemaan netissä, hakemaan tietoa, ostamaan matka- ym. lippuja, pitämään yhteyttä lapsenlapsiin eli tekemään asioita, jotka ennen elämänlankaa olivat aika mahdottomia. Kokeilin lukuisia erilaisia operaattoreiden tarjoamia mahdollisuuksia. Mikään tarjottu vaihtoehto ei toiminut kunnolla. Jopa sähköpostin käyttäminen kävi vuosi vuodelta vaikeammaksi, koska liikkuva kuva ja mainoksen tunkivat, joka paikkaan. Yhteys latautui hitaasti ja pätki. Tällä hetkellä kaikki toimii moitteettomasti. Nykyään en tunne itseäni enää eristetyksi, vaan pystyn osallistumaan moniin asioihin, vaikka asunkin kaukana palveluista. Kiitos kaikille, jotka haluavat, että koko Suomessa voi asua. 

Huomenna osallistun netin kautta "Kysymyksiä ja vastauksia ikäihmisten osallistamisesta" luenttoon, jonka pitävät Pirkko Lahti, Sisko Tamminen ja Anu Piirainen. 

Tolppa kertoo, tien varressa kulkevasta kaapelista. 

Tämä kaappi ohjaa tiedon valtatien  kotiini. 

Sumuvanat

Syksyisiä kuvia

Tähän aikaan syksystä liikkuu taas muuttolintuja. Hanhet, joutsenet ja pienemmätkin vesilinnut suuntaavat etelään päin. Lähes päivittäin katselen samaa tapahtumaa kotini edustalla olevalla lahdella. Hanhet ja pienet vesilinnut saavat aivan vapaasti uiskennella lahdella. Sinisorsat, tavit, koskelot jopa hakeutuvat joutsenten läheisyyteen. En osaa selittää miksi ne niin tekevät. Etsivätkö ne turvaa joutsenista, löytyykö ruokaa paremmin vai miksi ne parveilevat isojen valkoisten lintujen ympärillä. 

Joutsenten käytös muuttuu heti, kun lahdelle yrittää laskeutua ohikulkumatkalla oleva joutsenparvi tai yksinäinen hortoilija. Lahdella koko kesän asunut pari, ei anna muiden lajitoveriensa kunnolla edes laskeutua veteen. Ennen kuin uuden linnun räpylät kunnolla koskettavat veden pintaa, ovat vakiasukkaat jo nousseet siivilleen ja ajojahti alkaa. Kuvasarja tällaisesta tapahtumasta on edellisessä muistiinpanossani 15.9. Tänään kuvasin taas samanlaista tapahtumaa sekä aurinkoisen syyspäivän värittämää luontoa.

Kuin kirjava räsymatto.

Auringon raita tiepuolessa.

Jäinen karvarousku.

Tien päässä on venepoukama.