Mahtava kalasaalis

Eilen oli kiireinen päivä. Aamulla aikaisin nostimme muikkuverkot järvestä. Paremmin ei olisi verkkoja voinut laittaa pyytämään. Neljä kappaletta 5 metriä korkeita verkkoja. Ne olivat tasaisesti täynnä muikkuja aivan yläpaulasta alapaulaan asti. Päästelimme muikkuja viileässä syyssäässä näpit kohmeisina. Saalis oli lopulta n. 10 kg. Joukossa oli vain kaksi "roskakalaa" eli norssi ja särki. 

Sitten alkoi kalojen puhkominen. Pää ja suolet pois ja samalla mäti talteen. Oli jo pitkällä iltapäivällä, kun sain viimeiset kalat pakastimeen. 

Päästelemme kalat verkosta nostamalla verkkoa ylöspäin. 

 

Tuntureilla voi sataa räntää ...

Aamun uutisissa on meteorologi toistanut ennustetta räntäsateista tuntureilla. Katsahdin ulos ja totesin, että lunta sataa vaikka en asu lapissa, en tunturissa enkä edes vaaran laella. Ensimmäiset lyhyet rae- ja räntäkuurot tulivat jo eilen iltapäivällä. Aamulla herätessä maa oli vahvassa kuurassa.

Kuva otettu 25.9. klo 6.51

Lohikäärmekin sai lumisen peitteen.

Lumisade alkoi klo 8.20.

"Jättikaloja" ja sipuleja

Tänään nostin viimeisenä porkkanat kasvimaalta. Nyt on sato tallessa tältä kasvukaudelta. Komea sato onkin. Porkkanoita tuli raunsaasti ja ne ovat aivan virheettömiä. Porkkana- eikä sipulikärpäset vaivanneet tänä kesänä. Myös kaalisato oli hyvä, koska lämpimästä ja kuivasta kesästä huolimatta kaalikoi ei vioittanut kasvustoja. 

Sipulit ovat miehen nyrkin kokoisia, samoin perunat. 

               

Suurin yllätys tänään oli yli puolikiloiset ahvenet. Koko kesän katiskat ovat pyytäneet itselle sekä koirille ruokaa. Olemme jatkuvasti syöneet isokokoisia ahvenia. Nyt kun oli aika nostaa katiskat järvestä, oli saalis mahtava. Jättikokoisia ahvenia oli neljä kappaletta.

Ruskakuvia

Aamuaurinko kultaa puiden latvat.

Värikäs haapa metsän keskellä.

 

Montako marjaa näet?

Luulin poimivani kaksi karpaloa tämän kuvan käsittävältä suopläntiltä. Kun kuvauksen jälkeen kumarruin ottamaan marjoja sainkin kaikkiaan kuusi marjaa. Karpalot kätkeytyvät hyvin samaleen sisään ja karikkeen joukkoon. Tarkkaan katsoen kaikki kuusi marjaa kuvasta löytyvät. 

Puolukkavarpujen seassa on ruohokasvi Kanukka, jonka punaiset marjat ovat pahanmakuisia luumarjoja. Niitä ei kannata kerätä puolukoiden joukkoon.

Kanukan kukinto

Jälkiansa, nuolukivi ja muista konsteja

Käväisin tänään suolla katsomassa löytyykö karpaloita. Harppoessani mättäältä toiselle alkoi lähistöllä varsinainen tulitus. Haulikolla ammuttiin useita kertoja peräkkäin ja ampujia oli useampi, koska haulikkoon mahtuu kerrallaan vain kaksi patruunaa. Yksi ihminen ei saa niin nopeasti ladattua asettaan sellaiseen sarjatuleen. Muistin heti, että on metsäkanalintujen metsästyksen aloituspäivä. 

Metsästys on näillä seuduilla hyvin suosittu harrastus. Täällä metsästävät paikalliset ihmiset ja muualta tulevat vieraat. Monet vieraista ovat täältä muualle muuttaneita, jotka järjestävät lomansa metsästyksen alkuun. Varsinkin hirvijahti vetää alueelle myös ulkomaalaisia metsästäjiä. 

Hirviä jahdataan nykyään koirien kanssa. Enää ei kukaan viitsi lähteä metsään ajomieheksi. Jäniksiä, kettuja ja lintuja huijataan erilaisilla pilleillä tulemaan ampumaetäisyydelle. Linnuille on käytetty aikaisemmin myös kuvia. Esimerkiksi teeren tai sorsan näköisiä muovilintuja, jotka laitettiin sopivalle paikalle houkutukseksi. On jalkanaruja, loukkuja ja ansoja. Ihminen on keksinyt monenlaisia pyydystystapoja saadakseen saalista. 

Tänään näin mielestäni erikoisen tavan löytää saaliseläin. Pyöräilin pitkin metsäautotietä, jonka molemmat reunat oli lanattu tasaiseksi. Sen jälkeen hiekassa näkyy selvästi eläinten jäljet. Liikkeellä oleva karhu ei osaa varoa ja hypätä lanatun kohdan yli. Metsästäjän on jäljen löytäessään helppo lähettää koira karhun perään. Koiraa seurataan tutkalla ja asemiehet saartavat mahdollisen saaliin. 

Mielestäni työläs tapa. Ajetaan kymmeniä kilometrejä autolla edestakaisin lanan kanssa ja käydään sitten (päivittäin?) tarkastamassa jäljet tiessä. 

Hirvikoira.

Nuolukivillä houkutellaan hirviä.

Riippuhämähäkit 

(Linyphia triangularis)

Ötökkäkirjassa kerrotaan, että tämä hämähäkki on yleisin laji Suomessa. Sen riippumattomaiset verkot on helppo huomata akaisin syysaamuisin, kun kaste ei ole vielä haihtunut. Verkkoja kiiltelee silloin lähes joka paikassa maassa ja puissa. Tänä vuonna näyttävät verkot vain lisääntyneet aikaisempiin kesiin verrattuna. Ilmeisesti riippuhämähäkeillä on ollut suotuisa kesä. Kun maahan ei mahdu enempää verkkoja ovat hämähäkit ottaneet puut käyttöön. Lähes kaikissa puissa on isompia tai pienempiä verkkokudelmia. Eräät pienet havupuut ovat kauttaaltaan verkon peitossa.  

Tämän lajin koiras on vapaamatkustaja. Se ei kuulema kudo verkkoa ollenkaan. Se tekee kohteliaisuuskäyntejä naaraan läheisyyteen ja hankkii siten itselleen luvan kiivetä verkolle. Koiras viipyy verkolla noin kahden vuorokauden ajan, jolloin se on hallitsevampi osapuoli. Kirjassa kerrotaan tällaisen käytöksen olevan epätavallista hämähäkkimaailmassa. 

Hämähäkkiä en ole nähnyt, enkä päässyt kuvaamaan, mutta verkoissa on valinnanvaraa kuvausta varten.