Mainiot väylät liikkua

Itä-Helsingissä on erinomaisen helppoa liikkua sekä jalan että pyörällä. Kävelin eilen Laajasalosta Roihuvuoreen. Valitsin reitin puistoalueita pitkin. Vain kahdesti joudin ylittämään autotien, muuten sain kävellä isojen puiden leppoisassa varjossa hyvin hoidettuja käytäviä pitkin. Koska edelleenkin vertaan kokemuksiani Kainuuseen, niin täytyy myöntää, että liikkuminen täällä on paljon helpompaa. Metsäluonnossa on oma viehätyksensä, mutta aina liikkuminen siellä ei ole helppoa. Erään kerran olimme viemässä nuolukiviä hirviä varten. Minulla oli yksi kymmenkiloinen murikka repussa. Varovaisuudesta huolimatta kompastuin juurakkoon ja kaaduin nenälleni. Reppu heilahti pääni yli siinä minä makasin pitkin pituuttani naama turpeessa ja ihmettelin miten saisin nostettua kiven pois päältäni.

Eilen kuljin Porolahden koulun ohi kohti Roihuvuoren vesitornia ja Lumikinpuistoa. Parakkikoulu oli purettu ja alue odotti viimeistä siistimistä. Muutama vuosi sitten saattaessani ekaluokkalaista Alvaria parakkikouluun, hän puiston laidassa esitti pyynnön: Voitko mummo jäädä tähän, menen lopun matkaa yksin? Myöhemmin sain käydä parakkikoululla usein kevätjuhlissa, hakemassa päiväkerhosta tms.

Lumikinpuisto on muuttunut niistä ajoista, kun Inkeri juoksi omin jaloin ja Alvaria työnsin rattaissa. Rakennus on pienentynyt ja sen seinät on kuvitettu Hayao Miyazakin elokuvahahmoilla. Hiekkalaatikko ja leikkipaikat ovat entisillä paikoillaan. Hauskoja leikkihetkiä puistossa vietimme.

Tuttua reittiä pitkin jatkoin kävelyäni ohi Roihuvuoren remontoidun ala-asteen. Tällä viikolla Alvari pääsee ensimmäistä kertaa "oikeaan" kouluun. Inkerin ensimmäinen koulu puolestaan oli hävinnyt kokonaan. Sen tilalle on tullut keinut ja kiipelytelineet.

Kuva on otettu Laajasalon puolelta. Etualalla olevat rakennukset ovat Herttonimenrannassa. 

Polku johtaa Lumikinpuistoon. 

Kuva elokuvasta Kikin lähettipalvelu. Se oli meidän suosikkielokuva.

Lisärakennus on purettu kokonaan.

Valkokylkiset veneet

Laajasalossa on mahdoton kulkea näkemättä isoja, isompia ja valtavan hienoja veneitä. En ole laskenut kuin monta venesatamaa täällä on. Useita niitä on. Lisäksi näkyy vastarannalla olevia pursiseuroja kuten Herttoniemenrannassa. Tämän viikon olen ollut Manda-nimisen villakoiran ulkoiluttajana. Olemme kierrelleet pitkin rantoja ja ihastelleet veneitä. Suurin osa niistä on valkokylkisiä kaunottaria. Vain muutama puuvene on sattunut silmiini. Muutamia myös kirkkaan vihreitä tai keltaisia aluksia kelluu laitureissa. 

Yllättäviä havaintoja

Lenkillä sieraimiini kantautui tuttu tuoksu. Kainuun pihassamme tämä kasvi rehotti useassa kohdassa. Se leviää helposti, mutta en osannut odottaa löytäväni sitä merenrantapolulta.  Kuvassa saksankirvelin siemenet näkyvät selvästi. Ne maistuvat anikselle. 

Saksankirveli

Toinen ympäristössään yllättävä havainto on heinäseipäät. Aino Ackteen puistoa hoidetaan todella antaumuksella. Nurmikoalueet ovat aina siististi leikattu. Niittyalueet saavat rehottaa vapaasti perhosia ja muita hyönteisiä varten. Kukkaistutukset ovat värikkäitä ja näyttäviä. Kuivuneet kukat ja katkenneet kasvit noukitaan pois. Missään ei näy roskia. Alue on todella viehättävä, ihana ulkoilualue.

 

Tämän vaahteran kylkeen nokkonen on tehnyt kasvuston.

Osa puiston valotolpista on vanhan näköisiä. Äkkikatsomalla ne näyttävät metallipylväiltä. Ne ovat kuitenkin puisia. Jokin ötökkä on kaivertanut koloja ja käytäviään ainakin yhden pylvään tyvipäähän.

Kotiloiden runsaus on minulle aivan uusi asia. Tällaisia otuksia ei pohjoisessa ole ja tavallisia pieni etanoitakin vähänlaisesti. Suuria espanjansiruetanoita siellä ei tapaa ollenkaan.