Vaikeaa 

on valokuvata tai sanoin kuvata tätä säätilaa. Jo usean päivän ajan on sumu peittänyt tienoon. Valokuvat eivät pysty täysin kuvaamaan sitä harmautta. Sanatkin tuntuvat loppuvan. Sumea, nuhjuinen, alakuloinen, suttuinen, sanoja on paljon. Ne saattavat eri ihmisille merkitä eri asioita. Alakuloisesta voi jollekin tulla mieleen oma mieliala syyssateissa. Minusta näyttää, että luonto on alakuloinen. Läheltä katsoen värit näkyvät ja yksityiskohdat erottuvat. Kun nostat katseesi niin jo vajaan sadan metrin päässä kaikki on harmaata eikä yksityiskohtia erota. 

Vastaranta näkyy heikosti. 

Tiet ovat liukkaita. 

Koivun juurakko on jäänyt pystyyn myrskyn jäljiltä. 

Kun katsoo läheltä niin luonnossa on edelleen väriä. 

Talven tuntua

Muutaman päivä sitten oli yöpakkasta enimmillään 15 astetta. Yön jälkeen järvi oli kauttaaltaan  jääriitteen peitossa. Enää eivät laineet vyöryneet järvessä, kuten joitakin päiviä aikaisemmin. Silloin puhalsi voimakas tuuli, joka kaatoi puita, heitteli irtotavaraa ja sai järven pinnan virtaamaan vastavirtaan. Kaatuvat puut katkoivat sähköjohtoja, joten sähköt olivat poikki noin yhdeksän tuntia.

Lumen tulo mykisti luonnon. Kaikkialla täysi hiljaisuus. Hyvin äänettömästi tuuli vaeltaa puiden latvoissa saamatta aikaan edes pientä liikettä osistossa. Eläimetkin piileksivät jossain, vain pieni hömötiainen hyppii varvukossa. Sen ääni on niin vieno, että pitää pysähtyä sen kuullakseen.

Tuuli kuljetti vettä vastavirtaan 13.10.2013

Jää kantoi rannassa 17.10.2013

Lumi hiljensi luonnon 19.10.2013