Sumua vai usvaa?

Järven rannalla asuessa on mielestäni joskus vaikea erottaa, onko kysymyksessä utu vai sumu. Eilen, aikaisin aamulla järven päällä oli selvästi kysymyksessä utu. Tänä aamuna harmaus olikin jo paljon laajemmlla alueella ja tiheämpi. Huonoimmin näkyvyys estyi järven yllä. Sameutta oli myös pihalla ja metsässä. Oletan kyseessä kuitenkin olevan lämpimästä järvivedestä noudevan kosteuden, koska oli ensimmäinen pakkasyö. Maa oli paikoin kuurassa ja kasvusto oli selvästi vioittunut pakkasessa. 

Odotan nyt kosteuden häviämistä ja toivon auringon vielä elvyttävän kauniit auringonkukkani, jotka tätä kirjoittettaessa nuokkuvat surkeasti ja lehdet ovat ihan kohmeiset. 

Tällaisina varhaisaamuina on ulkona kovin "aavemainen" olo. Mitään ei näe, mutta lintujen äänet kuuluvat hyvin. Teeret ovat alkaneet pulituksensa ja sorsalinnut kaakattavat.

Kuva otettu 28.8.13

Kuva aamulla 29.8.13

Vastaranta ei näy. Kuva otettu 30.8.13

Auringonkukkien kilpailu

Keväällä istutin lapsenlapsilta tarpeettomaksi jääneeseen hiekkalaatikkoon Auringonkukkia. Siemenet itivät lähes kaikki ja kasvua on ollut kiva seurata. Nyt varsista pisimmät ovat lähes 180 cm pitkiä. Ne ovat vankkoja eikä niitä ole täynyt tukea. Nyt on meneillään kilpailu aikaa vastaan. Ehtivätkö kukat aueta ennen hallan tuloa. Oikeastaan en tiedä ovatko Auringonkukat hallanarkoja, tämä on ensimmäinen kerta, kun niitä istutin. Joissakin nupuista näkyy jo hieman keltaista, suurin osa on vielä aivan supussa. Toivon kovasti, että kukat ehtivät aueta ennen kasvukauden loppua. 

Kokonaisuutena kasvukausi on ollut mahtava. Kaikki istuttamani kasvit ovat kasvaneet hyvin ja tuottaneet satoa erinomaisesti. Erityisesti on nyt mainittava juurekset. Punajuuret ovat mahtavia, porkkanat makeita ja siput ennätyssuuria, ison nyrkin kokoisia, samoin perunat. 

Erikoinen on kesä ollut säiden suhteen. Välillä viikkokaupalla kuumaa ja kuivaa. Sitten yhtäjaksoista sadetta ja kylmää ja taas kuivaa. Ilmeisesti kuivuus on vienyt sienet. Kesänaapuri ajoi pihaan. Hän tuli kysymään: "Missä on sienet?" Niitä ei ole. Tatit eivät ole ilmaantuneet lainkaan, haperot vähälukuisia, samoin rouskut. Edes kangasrousku, joka on täällä yleensä runsaskasvuinen, ei sitä nyt ole. 

Säikyttelevät linnut ja kaadettu karhu. 

Näin syyskesällä metsässä liikkuessa hätkähtelen vähän väliä. Syynä ovat metsälintupoikueet. Ei ole kysymys mistään Hitchcockin elokuvan hyytävästä pelosta, mutta joka kerta kun lintu pyrähtää siivilleen aivan läheltä, säikähdän. Joinakin vuosina metsäkanalintujen poikasia on vähän. Tänä syksynä olen törmännyt jo useampaan poikueeseen. Se on hyvä havainto.

Toinen mielestäni hyvä tapahtuma oli metsästyskauden alku 20.8. Yhtään laukausta ei ammuttu kotipiirini lähellä. Yleensä lahdella on ollut parikin veneseuruetta ja jalan liikkujia vielä erikseen luhdalla. Lapasorsa ja muutkin vesilintujen poikaset saavat kasvaa ihan rauhassa tänä syksynä. Havaintojen mukaan metsästys ajoittuu juuri aloituspäiviin eikä sitä tapahdu enää myöhemmin syksyllä. 

Karhun ei käynyt yhtä hyvin. Sitä jahdattiin isolla miesjoukolla ja lopulta se sattui metsästäjän aseen eteen. En nähnyt otsoa enkä miehiä, mutta postia hakiessani, kylläkin autot tien varressa. Silloin tietää, että jotain on meneillään lähistöllä. Ruhon hakemisen äänet myös kantautuivat pihaan. 

Luhdalla vesilinnut saivat olla rauhassa metsästäjiltä.