Vilinää ikkunani alla

Luonto Laajasalossa poikkeaa valtavasti aikaisempaan asuinpaikkaani verrattuna. Luonto on täällä pistaleina asutuksen puristuksessa. Kainuun laajat erämaat olivat pääasiassa havumetsää. Aluskasvillisuus ei ollut yhtä runsasta kuin Savonssa. Kainuun luonnon selkeyden ja avaruuden vuoksi viihdyin siellä hyvin. Laajasaloon olen tutustunut vasta aivan pintapuolisesti. mutta ensikokemukseni ovat ilahduttavia. Meri on lähellä joka puolella, maasto on vaihtelevaa, puistot ja luontoalueet viehättäviä. Kasvun voi havaita reheväksi jo nyt vaikka on aikainen kevät. Eläimistö on monipuolisempaa kuin osasin kuvitella. 

Talvikuukausina näkyi ikkunastani vain eläinten jälkiä. Kevään tullen ne ovat uskaltautuneet näkösälle piiloistaan. Eilen iso rusakko jo varsin kirjavassa kevätasussaan hyppeli ikkunani alla ja oravat ajoivat toisiaan takaa. Tänään seurasin myyrien vipellystä pitkään. Jo aikaisemmin kerroin viitasammakoiden yökurnutuksista, kyyhkysparin pesänrakennuksesta, tikkojen aamupäristyksistä, mustarastaiden ja muiden pikkulintujen kevätlurituksista. Aivan ihastuttavaa on ollut seurata runsasta vesilintujen määrää Laajasalon rannoilla. Muutamaan minulle aivan uuteen lintulajiin olen tutustunut. Vaikka asuinkin oman käsitykseni mukaan lintujen paratiisin laidalla 18 vuotta, en kertaakaan nähnyt silkkiuikun vierailevan luhdalla. Tämä rakas lintuharrastus jatkuu siis täällä Laajasalossa.  

Innoissani odotan kasvillisuuden nousemista. Sitten löytyy varmasti minulle outoja kasveja ja kukkia. Ainoa huoleni on, voinko täällä poimia ja käyttää hyväkseni villivihanneksia. Sekin asia selvinne kevään ja kesän aikana. 

Vihreyttä on joka paikassa, kallioiden rinteillä, kivien päällä, puiden oksilla. Kainuussa useat kivet olivat punaisen kasvuston värjäämiä. 

Ansa on unohtunut metsään. Ehkä on ollut minkkejä varten. Näätiä tuskin tällaisessa ympäristössä on, vaikka pyydyn on ihan saman näköinen. 

Ensimmäiset leskenlehdet 23.4.2016

Kyyhkysten pesänrakennus

Useita päiviä on kyyhkyspari rakentanut pesää ison katajan suojaan. Pitkään ne valitsevat sopivaa osanpätkää pesätarpeeksi. Monta risua ne noukkivat ennen kuin oikeanlainen löytyy. Useita pyrähdyksiä täytyy lintujen tehdä ennenkuin pesä on valmis. Toisen ollessa rakennuspuuhissa pesällä niin toinen odottaa risu suussa lähesen puun oksalla. 

Ikkunasta on helppo seurata niiden puuhastelua ja parvekkeelta saa napattua joitain kuvia.

Pesä on takimmaisessa katajassa. Kyyhky odotta koivun osalla vuoroaan viedä lisää pesätarpeita. 

Risu valitaan huolella. 

Valkea kaulajuova viittaisi sepelkyyhkyyn. Muita kyyhkylaje ovat uuttukyyhky ja kesykyyhky eli pulu. 

Mukava bussimatka

Vettä sataa tihutti ja aurinko lymyili pilvien takana. Nousin bussiin numero 82. Matkakorttia leimatessani sain iloisen hymyn kuljettajalta. Poistuakseni autosta nousin seisomaan etuovien eteen kuljettajan viereen. Hän ehti siinä lyhyen ajan aikana tehdä matkailumainontaa. Viittasi säähän ulkona ja kertoi, että Marokossa paistaa aurinko aina. Hymyssä suin poistuin autosta. 

Satuin saman kuljettajan linjalle toisen kerran samana päivänä. Edelleen hän jaksoi hymyillä ja tervehti minua kuin vanhaa tuttua. Hyvää päivää kuului oikein reippaasti. Huomasin auton käytävällä useita hyväntuulisen näköisiä, hymysuisia ihmisiä, hekin olivat saaneet osansa kuljettajan iloisesta asenteesta. Olikohan tämä kuljettaja päässyt uudessa kotimaassaan toiveammattiinsa? 

Västäräkistä vähäsen ...

kertoo vanha loru. Lauantaina västäräkki heilutti minulle pyrstöään ensimmäisen kerran tänä keväänä. Samalla lenkillä näin sinisorsia ja telkkiä. Valkoposkihanhipari laskeutui aivan lähelleni meren poukamaan. Pitkän ajan ihastelin  silkkiuikkujen kosintatanssia. Ne nostavat ja laskevat päätään samaan tahtiin, pörhöttävät höyheniään "kalisuttavat nokkiaan" ja taas kaikki alusta. Valkoposkihanhet ja silkkiuikut ovat minulle aivan uusia seurattavia. Niitä ei Kainuussa nähnyt. Sorsalinnuilla en nähnyt mitään silkkiuikkujen kaltaista rituaalia, vaikka seurasin niiden touhuja kotirannalla Suomussalmella 18 vuotta. Suokukon komea sulkien pörhötys oli vähän sinne päin.
Olen jo muutaman viikon kulkenut kiikarit kaulassa ja kuunnellut ääniä. Ensimmäisiä kevään merkkejä oli käpytikan päristykset ja kyyhkyjen kujerrus, ja tietysti

mustarastaan huilun ääni. Laajasalon linnusto on runsas ja niitä pystyy tarkkailemaan ilman lintutorniakin. Silti minulla on vielä kova ikävä entiseen elämään omaan lintutorniini luhdan laidalla.

Viitasammako

Asuntoni lähellä on pieni rakennettu lammikko. Ehkä jo viikon verran on sen pinnalla kellunut sammakon kutua. Sain eilen kuulla, että nämä sammakot ovat viitasammakoita. En olisi itse niitä mitenkään erottanut tavallisista sammakoista. Tuntomerkkejä googlatessa huomasin, että niitä asustaa muutamissa muissakin paikoissa täällä Laajasalossa. 

Lammen ympärillä on viime päivinä ollut vilskettä. Lapsiryhmiä, vanhuksia keppeineen, koiran ulkoiluttajia sekä muita kiinnostuneita on tiiraillut sammakoita. Jokaisen polulla ohittamani kulkijan kanssa on syntynyt juttua sammakoista. 

Eilen iltamyöhällä satuin paikalle, kun lisääntymisajan kurnutus oli meneillään. Suomussalmella usein rantakeinussa kuuntelimme sammakoiden kurnutusta, mutta mitään vastaavaa kuin tämä en ollut aikaisemmin kuullut.