Pakkaspäivien kuvia

Kainuussa jouluna ja vuoden viimeisinä päivinä ollut paljon pakkasta. Kylmyys vaihdellut 20 ja 30 pakkasasteen välillä. Näpit meinasi paleltua muistoja tallentaessa. 

26.12.2014

Järvelle nousi sumu, kun kävimme verkoilla. 27.12. Pakkasta oli runsaat kaksikymmentä astetta. 

Hömötiainen on hiljainen ja vikkelä lintu.

Kylmin aamu tähän asti, 28.12.

Tämä aurinko ei lämmitä, mutta valaisee ihanasti. 

Joulun odotusta

Päivän sininen hetki.

Keskipäivälläkin on harmaata.
 Alla olevassa kuvassa näkyy selvästi, kuinka aura-auton lumisuihku on  puhdistanut puiden alaoksat. 

Joulun odotusta

Olin Helsingissä 10. - 17.12.2014. Viimeistään perillä huomaa, että etelässä olisi kumisaappaat parempi kenkävalinta, kuin nahkasaappaat. Sään ja luonnon suuren vaihtelu näkee toki jo junan ikkunasta. Kajaanissakaan ei ollut silloin juurikaan lunta ja Kuopiossa Kallaveden selät lainehtivat vapaina. Helsingissä satoi vettä. Sellaisena sää pysyi koko viikon. Harmaata ja pimeää valaisivat vain runsaat jouluvalot. 

Suurkirkon tasanteella otettu kuva. Torilla Tuomaan markkinoiden myyntikojuja. 

Kotoa sain kuulla, että lumitöitä on tehtävä lähes joka päivä. Runsas lumen tulo alkoi haitata verkoilla käymistä. Keskelle selkää ei oikein tahdo päästä millään pelillä. Aika ohueksi jäänyt jääpeite antaa periksi lumen alla ja vesi nousee jään päälle. Moottorikelkka ei liiku sellaisessa sohjossa, sukset jäätyvät ja kävellen ei jaksa rämpiä, kun hyhmää on saappaan varren verran. Mönkijä on ainoa kulkuneuvo, jolla voi yrittää jäälle. Sekin on vaivaloista kulkemista. 

Pahimmillaan jälläää kulkeminen on rämpimistä. Taustalla mönkijän jälki. 

Vaihteleva talvisää

11.10.2014 oli maassa vain häivähdys lumesta. 

16.10. oli järvessä ohut jääkansi. 

31.10. lumi oli sulanut kokonaan pois. 

2.11. tuuli tuiverti ja kuljetti kevyttä lunta jää pinnassa. 

5.11. luonto oli luminen ja aurinkoinen.

7.11. jää kantoi ja oli ilo liikkua valoisassa luonnossa. 

22.11. aurinko pilkisti pilvien raoista. 

23.11. puut oliva kauniissa kuurassa. Taivas oli tasaisen harmaa. 

26.11. koko päivä oli harmaata. Jäällä oli erityisen hyvä liikkua jalan sekä potkukelkalla. 

1.12. pitkästä aikaa aurinko taas näyttäytyi. Jäällä edelleen hyvä liikkua. 

Itsenäisyyspäivän juhlintaa lumisessa metsässä. 

Harmaa marraskuu

Eilisen aurinkoisen päivän jälkeen, sää oli muuttunut yöllä. Maa oli saanut ohuen lumipinnan. Lumi valaisee ja kirkastaa muuten harnaata nausenaa, Ero eiliseen on kuitenkin suuri. Taivas on ollut koko päivän harmaista harmain. Välillä tupruttaa kevyttä lunja ja tuuli vinkuu rakennusten nurkissa. Eilen niin peilikirkkaan jään pinnalle on kertynyt lumikiekuroita.

Riekkoparat 

Kainuussa oli talven tuntua viikolla 43. Lunta oli reilu 10 cm ja pakkanen kävi lähellä 20 astetta. Palatessani Helsingistä maanantaina 27.10. kaikki lumi oli sulanut ja satoi vettä, Pidän enemmän lumesta, kuin paljaasta maasta näin pimeänä vuodenaikana. Siksi harmittelen valkean peitteen häviämistä. Eläimille muutos on jopa vaarallinen. Reikot ja jänikset ovat jo vaihtaneet kesäpukunsa talvikuosiin. Ne loistavat valkeina tummassa metsässä. Piiloutuminen saalistajilta on vaikeaa lyhdyn lailla loistavassa asussa. Riekko ei edes osaa mennä puuhun, kuten muut metsäkanalinnut. Jäniksellä on sentään nopeat kintut pakenemista varten. 

Pakkanen ja vesi saavat aikaan erikoisia kiliseviä jääpuikkoja. Jään pinnalle sulanut lumi jäätyi möykyiksi, kuvioiksi ja kuopiksi järven lahdille. Luistelemaan ei nyt uskalla lähteä, niin epätasainen jään pinta on.

e 

ä

Jäätynyt joutsen

Harmittaa kovasti, koska mieheni ei hakenut minua kuvaamaan jäähän kiinni jäänyttä joutsenta. 

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä oli pakkasta n. 10 astetta. Vastapäinen lahti oli kuroutunut n. 1 cm paksuiseen jäähän. Toinen lahden vakituisista asukkaista oli jäänyt jään vangiksi. Toinen joutsen kutsui kumppaniaan voimakkaasti vähän edempänä avovedessä. Mieheni otti soutuveneen ja lähti pelastusoperaatioon, minun vielä ollessa tupahommissa. Joutsen räpiköi itsensä irti, kun vene rikkoi jään sen ympäriltä. Taisi olla jo aika joutsenten lähteä, koska niitä ei ole keskiviikon jälkeen näkynyt. 

Venevalkamassa oli sama juttu. Kalastusvene oli jäätnyt kiinni ja sen irrottamiseen tarvittiin ponnistuksia. Lopulta saimme tiistaina järveen lasketut verkot nostettua. Päätimme nostaa myös veneen talviteloille. Lahdet saattavat vielä sulaa moneen kertaan, mutta kalasaaliit ovat olleet kovin vaatimattomia, joten ei kannata verkkoja enää uittaa järveen. 

Muutama pakkasyö ja aurinkoiset päivät ovat muuttaneet maiseman huikean kauniiksi. Jääkiteet kimaltavat timanttien lailla auringon osuessa niihin. 

Elämänlanka

Elämänlanka nimityksellä viitataan yleensä sitkeään köynöskasviin. Se kietoutuu pensaisiin ja muihin kasveihin, jopa tukahduttaa isäntäkasvin. Suomessa ei varsinaisia elämänlanka-kasveja esiinny. Peltokierrosta ja valkokarhunköynös ovat kiertokasveja, joista on tullut vitsaus joihinkin puutarhoihin. 

Minun elämänlankani ei ole vitsaus, vaan päin vastoin suuri ilo. Muutamien viime vuosien aikana on valokaapeleita vedetty useille  harvaan asutuille alueillekin. Monet ihmiset pitävät valokaapelin vetämistä kymmenien jopa satojen kilopetrien päähän yhden tai muutaman talon vuoksi, turhana ja liian kalliina investointina. Kotini on viimeisenä linjan päässä ja iloitsen joka kerta kun avaan tietokoneeni. Pystyn surffailemaan netissä, hakemaan tietoa, ostamaan matka- ym. lippuja, pitämään yhteyttä lapsenlapsiin eli tekemään asioita, jotka ennen elämänlankaa olivat aika mahdottomia. Kokeilin lukuisia erilaisia operaattoreiden tarjoamia mahdollisuuksia. Mikään tarjottu vaihtoehto ei toiminut kunnolla. Jopa sähköpostin käyttäminen kävi vuosi vuodelta vaikeammaksi, koska liikkuva kuva ja mainoksen tunkivat, joka paikkaan. Yhteys latautui hitaasti ja pätki. Tällä hetkellä kaikki toimii moitteettomasti. Nykyään en tunne itseäni enää eristetyksi, vaan pystyn osallistumaan moniin asioihin, vaikka asunkin kaukana palveluista. Kiitos kaikille, jotka haluavat, että koko Suomessa voi asua. 

Huomenna osallistun netin kautta "Kysymyksiä ja vastauksia ikäihmisten osallistamisesta" luenttoon, jonka pitävät Pirkko Lahti, Sisko Tamminen ja Anu Piirainen. 

Tolppa kertoo, tien varressa kulkevasta kaapelista. 

Tämä kaappi ohjaa tiedon valtatien  kotiini. 

Sumuvanat

Syksyisiä kuvia

Tähän aikaan syksystä liikkuu taas muuttolintuja. Hanhet, joutsenet ja pienemmätkin vesilinnut suuntaavat etelään päin. Lähes päivittäin katselen samaa tapahtumaa kotini edustalla olevalla lahdella. Hanhet ja pienet vesilinnut saavat aivan vapaasti uiskennella lahdella. Sinisorsat, tavit, koskelot jopa hakeutuvat joutsenten läheisyyteen. En osaa selittää miksi ne niin tekevät. Etsivätkö ne turvaa joutsenista, löytyykö ruokaa paremmin vai miksi ne parveilevat isojen valkoisten lintujen ympärillä. 

Joutsenten käytös muuttuu heti, kun lahdelle yrittää laskeutua ohikulkumatkalla oleva joutsenparvi tai yksinäinen hortoilija. Lahdella koko kesän asunut pari, ei anna muiden lajitoveriensa kunnolla edes laskeutua veteen. Ennen kuin uuden linnun räpylät kunnolla koskettavat veden pintaa, ovat vakiasukkaat jo nousseet siivilleen ja ajojahti alkaa. Kuvasarja tällaisesta tapahtumasta on edellisessä muistiinpanossani 15.9. Tänään kuvasin taas samanlaista tapahtumaa sekä aurinkoisen syyspäivän värittämää luontoa.

Kuin kirjava räsymatto.

Auringon raita tiepuolessa.

Jäinen karvarousku.

Tien päässä on venepoukama. 

Taistelu ruokapaikasta

Tämä on rauhallinen ruokailupaikka. Ruoka riittä hyvin meille kahdelle. 

Onneksi on pitkä kaula.

Välillä pitää nousta hengittämään.

Oho, satuimme lähekkäin.

Hei, mitäs nyt tapahtuu?

Meidän reviirille ette tule. 

Otan vauhtia ja ajan tunkeilijat pois.

Lähdettekös siitä. 

Sain räpylästä kiinni. Menkää tiehenne.

Kuka ajaa takaa, kuka pakenee?

Ajettiin ne pois, nyt takaisin syömään. 

Rauhallinen paikka syödä.