Talven odotus

Luonto valmistautuu talven tuloon. Kurjet ovat muuttaneet jo viikkoja sitten. Täällä harvoin näkee kurkiauroja. Vain pienet kurkiparvet pysähtyvät luhdalla. Niiden huudot kuuluvat kilometrien päähän. Keväisin kurjet tuntuvat toittovan riemua paluusta pesintäpaikoille, onkohan syksyn töräykset lähdön riemua vai ikävää? Hanhet tekivät myös kovaäänisen ylilennon viime viikolla. Isoista linnuista vain joutsenet vielä sinnittelevät kylmenevässä säässä. Kerran olen nähnyt kahden joutsenen lentävät etelää kohti  joulukuun alussa. Se oli pysäyttävä näky. Verkkojen nostaminen unohtui hetkeksi pakkassäässä, kun kuului ääni, joka ei sopinut siihen vuodenaikaan. Lopulta silmät huomasivat lumisen maiseman keskeltä matalalla lehtävät valkeat linnut. Pikkulinnutkin ovat hävinneet pihapiiristä. Jonnekin ne kaikki lähtevät palatakseen taas. Myös suomessa talvehtivat pikkulinnut pysyttelevät metsän suojissa kunnes talviruokinta alkaa.

Lähes kaikki lehtipuut ovat jo pudottaneet lehtensä ja luhdan ruovikko aaltoilee tuulessa oranssisena. Kesäkukistani Maurinmalva vielä sinnittelee vihreänä ja kukkivana.  Kasvimaat on käännetty odottamaan uutta satokautta, kasvihuone siivottu ja pihakalusteet viety talvisäilöön.

Maurinmalva

Tielaitos valmistautuu myös lumen tuloon. Teiden varteen on ilmestyneet punaiset kepit, jotka ohjaavat aura-auton kuljettajia. Eilen oli  pohjoissuomeen jo tullut ensilumi. Kainuuseen ensilumi tulee yleensä lokakuussa. Täällä asuessani on 8.10. tullut jo pysyvä lumi ainakin kerran. Lunta ja sen tuomaa valoisuutta oikein odottaa, jos musta syksy venyy kovin pitkäksi, kuten viime vuosina on käynyt. 

Avohakkuu

   Iso puu kaatuu. Se ei kaadu vapaana.  Rautakoura pitelee sitä otteessaan. Koura mittaa rungon, karsii ja pätkii. Joutavat osat kone sylkee pitkin tannerta. Toinen puu ja taas uusi. Nopeasti aukko kasvaa. Kone kulkee murskaten kaiken alleen. Se ei välitä vaikka maahan jää isot arvet. Koneella ei ole tunteita eikä silmiä havaita hävitystä ympärillään. 

   Miksi en ole estämässä konetta? Miten sen tekisin? Poliisi tulisi ja poistaisi häirikön. Sakottaisi eläkeläistä estämisestä. 

   Olisinpa lottovoittaja. Ostaisin koko niemen. Säilöisin luontoa ympärilleni. Voisivat kaikenlaiset puut vapaasti kasvaa tai kuolla. Olla suojaksi eläimille. Iloksi katsella, mielen virkistykseksi. Jalkani mukava astella.  Eivät riitä rahani ostoon. Menetän puut iäksi. Aukko täyttyy hitaasti. En ole enää näkemässä. Silmät tottuvat tyhjään, mutta mieli ei mukaudu. Se miettii, kuka keksi avohakkuut?

Kuntta

Tältä näyttää metsä sen jälkeen kun sieltä on otettu kuntta pois. Kuvassa olevalta alueelta kuntta on poistettu jo useita vuosia sitten. Kestää  vuosia ennen kuin metsänpohja saa uuden kasvuston. Pihoissa joihin metsäsiirrännäinen viedään onkin sitten heti valmis metsämaisema, kuten yrittäjät mainostavat tätä uutta tapaa kattaa pihoja. Metsäsiirrännäispiha on helppo hoitaa, ekologinen ja mainio ratkaisu luonnonmukaista ja hoitovapaata pihaa, kehutaan mainoksessa. Näin sattumalta uutispätkän, jossa urkoitsija kertoi, että hänen yrityksessään kunttaa kerätään vain tulevalta hakkuualueelta. Se tuntuu järkevältä, koska avohakkuu itsestään jo tuhoaa metsänpohjan ja päätteeksi tulee vielä aura, joka tekee rumaa jälkeä. 

Marjat hävisivät pihasta

  Järvi oli hieman rauhallisempi eilen. Saimme laitettua siikaverkot järveen. Kalastuslaki on muuttunut ja nyt täytyy verkkojanan kumpaankin päähän laittaa lippu, enää ei riitä koho. Lisäksi verkoissa pitää olla omistajan nimi ja yhteystiedot. Julkisuudessa on paljon arvosteltu uutta käytäntöä, se koetaan yksityisyyden loukkaukseksi. Täällä syrjäseuduilla tuskin kukaan lähtee asiakseen katsomaan kenen verkot vedessä ovat. Kalastajat ovat vähentyneet väen ikääntyessä. Kesällä mökkiläiset kalastavat jonkin verran. Viime vuosina kalastusmerkkien ostajien määrä on pysynyt samana. Keväällä oikein odotan kuka naapureista ensimmäisenä tulee lupansa lunastamaan. Pian voin tilittää osakakaskunnalle tämän vuoden kalastusluvista kertyneet rahat. Joulukuussa saankin sitten jo vuoden 2013 luvat myytäväksi.
  Verkkojen katsominen oli tänään haasteellista. Tuuli oli taas yltynyt. Saaliskin jäi kovin vähäiseksi. Kolmessa verkossa oli yksi pienehkö kuha ja yksi siika, kalaa aterian verran.

  Syksyisiin tehtäviin kuuluu linnunpönttöjen puhdistus. Pesintä näytti onnistuneen, koska yhdessäkään pesässä ei ollut hautomattomia munia ja vain yhdessä pesässä oli yksi kuollut poikanen.

  Lintuparvi pyrähti pihan pihlajiin. Hämmästyksekseni linnut eivät olleetkään tilhejä vaan rastaita. Näytti niillekin pihlajanmarjat kelpaavan. Parvessa oli ainakin räkätti- ja punakylkirastaita.

Myrskyä ja sadetta

Eilen järvellä oli vaahtopäiset laineet. Katiskojen katsominen piti siirtää toiseen kertaan. Kalaruoka jäi saamatta.  Tuuli oli voimakas, mutta täällä itärajan tuntumassa ei ollut tällä kerralla sähkökatokoja eikä puita kaatunut. Edellisen myrskyn jäljiltä meillä on lautoja taapelissa. Mysky kaatoi isoja mäntyjä tielle. Niitä oli niin vähän, ettei niitä kannattanut myydä joten sahuutimme ne lähistöllä asuvalla sahurilla laudoiksi ja lankuiksi. Niistä nikkaroimme eilen uudet tuet marjapensaille. Hitaasti, kovin hitaasti ovat viinimarjapensaamme alkaneet antaa satoa. Yli kymmenen vuoden odotuksen jälkeen saimme tänä kesänä ensimmäisen kunnon sadon.

  Metsän marjoista onnistuivat mustikat ja puolukat. Lakkoja piti haeskella ja vatuista ei tullut satoa ollenkaan. Pian alkaa olla karpaloiden poimintaika, mutta niitä ei näytä olevan. Karpalon kasvusto on niin hento ja huomaamaton ettei koko kasvia huomaa ennen kuin sen  punaiset marjat kypsyvät. Tämän kesän sienisatokin jäi kovin vähäiseksi verrattuna viime syksyyn. Kuivuus ei ainakaan vaivannut, mutta kevään ja alkukesän kylmyys varmasti vaikutti niiden kasvuun. Samasta vaivasti kärsivät myös kasvimaat. Vain sipulit ja herneet kasvoivat normaalisti. Juurekset itivät epätasaisesti ja kasvoivat normaalia pienemmiksi. Onneksi perunaan ei tullut rutto. 

 Punaiset marjat

 Syksyn sateisenakin päivänä luonto on värikäs .  Pihlajan ja haavan lehdet hehkuvat monenkirjavina. Lisäksi metsässä erottuvat selvästi punaiset pihlajanmarjat.  Keväällä oksat hädintuskin kantoivat valkeat kukat ja nyt ne nuokkuvat marjojen painosta. Marjat ovat hyvälaatuisia. Pihlajanmarjakoi ei ole niitä joka puussa pilannut.  Odotan pakkasyötä, jonka jälkeen pihlajanmarjat olisivat vähemmän kirpakoita säilömistä varten. Useasti käy kuitenkin niin, että odottamiseni kostautuu, tilhiparvi ehtii tyhjentää pihlajat ennen minua. 
    Pihlajat säästyivät  taudeilta, mutta koivut ja kuuset kärsivät  tänä kesänä. Kuusiin tuli suopursuruoste ja koivuihin iski  sienitauti. Siksi ne kellastuivat elokuun alussa  ja osa on nyt pudottanut lehtensä kokonaan. 

  Muutama kylmä yö ei pystynyt pehmentämään puolukan marjoja vaikka  palellutti perunanvarret, herneet ja kesäkukat. Puolukat ovat edelleen hyvin kerättäviä tai paremminkin puhdistettavia myös kotikonstein. Märkiä pehmeitä marjoja on ikävä, melkein mahdotonta puhdistaa. Toisinaan ihmettelen miten puhdistus tapahtuu marjanjalostamoissa. Poimureilla kerättäessä marjojen seassa on oksia, lehtiä, kiviä ja eläinten papanoita. Marjoja siivotessa vilistää pöydällä muurahaisia, toukkia, hämähäkkejä ja muita metsän pieniä olioita. 

 Ulkomaiset poimijat keräävät puolukoita myös tästä lähistöltä. Ovat keränneet jo useana vuonna. Kerran törmäsin sienireissulla pienikokoiseen mieheen, joka kovasti kumarteli minulle. Sanoja ei vaihdettu, mutta käsitin hänen pahoittelevan, että oli tullut kanssani samalle marikolle. Yritin puolestani kertoa, että kerään sieniä ja hän voi rauhassa riipiä marjat. Hänen tekniikkansa oli mainio. Kätensä, jossa oli leveä poimuri hän piti suorana. Poimuri viisti pitkin varvukkoa ja täyttyi marjoista miehen kulkiessa metsässä.  

 Meidän niemen marjat ovat ulkomaiset poimijat jättäneet ihan rauhaan. Hyvänä marjavuotena saamme pihapiiristä puolukat, mustikat, vatut ja kaarnikat.  Karpalot ja lakatkin löytyvät lähistöltä.