Tänään sataa

Tuuli puhaltaa voimakkaasti järveltä. Lehtien haravoiminen on aivan turhaa puuhaa tänään. Muutenkin normaali päivärytmi on aivan sekaisin. Silmäni ovat hiekkaa täynnä ja päässä humisee. Syynä on seitsämän viikon ikäinen koiranpentu. Haimme sen eilen kasvattajalta. Yöllä en ole nukkunut juuri ollenkaan eikä päiväunikaan onnistunut. Juuri kun saan unen päästä kiinni, pentu aloittaa vimmatun uikuttamisen. Sillä on ikävä kahdeksaa sisarusta ja emää. Uusi paikka on outo, mitenkä sitä ikävää koiranpentu muuten ilmaiset kuin ääntelemällä. Haukkuminen ei vielä onnistu niin ääni muuttuu ihmisen korvissa ärsyttäväksi ulinaksi. Kokemuksesta tiedän, että tätä on kestettävä muutama päivä. Sitten pennun ikävä hellittää ja uuden kodin tavoista tulee rutiineja. 

Lauantaina oli taas Kevätseuranta päivä. Lintujen kirjo on luhdalla lisääntynyt sitä myötä, kun lumi hupenee. Kuiveja, töyhtöhyyppiä, sinisorsia ja telkkiä on jo tullut. Kurjet ja porot laiduntavat myös rinta rinnan luhdalla. Yhtään kahlaajaa en ole vielä nähnyt. Mutta perhosen jo näin lehtelevän tiepuolessa. Se oli Suruvaippa, jolla on tosi hyvä maastopuku, kuten kuvassa näkyy.

Joki alkaa meidän kohdalla olla täynnä. Suurimmat jääpadot ovat purkautuneet ja jään viimeiset rippeet sulavat nopeasti. Jos haluaa niin laiturilta pääsee jo uimaan. 

Kuva otettu eilen 28.4.

Kevät tuli tulvahtamalla

Luonto on täynnä valoa, vettä ja ääniä. Siinä missä hiihdin vielä vajaa pari viikkoa sitten, virtaa nyt joki. Paikoin täälläkään joki ei enää mahdu uomaansa vaan virtaa pitkin metsää. Vähäistä tämä tulviminen on verrattuna Pohjanmaan tulviin. Muistan samanlaiset tulvivat peltoaukeat 1960-luvulta Seinäjoelta, kuin mitä nyt näytetään TV-uutisissa. Muistissani on elävästi koulumatka kävellen pitkin vaasanrataa, koska tie kaupunkiin oli poikki. Rata oli pengerretty niin korkealle, että sitä pitkin oli hyvä kulkea. 

Latuni jäljet erottaa vielä heikosti jäälautalla. 

Teerien pulitus kuuluu luhdalta. Siellä kukkoteeret tepastelevat valkoinen lyyrapyrstö pystyssä. Harakka nauraa lähipuussa, tikka pärisyttää toisaalla keloa ja vihervarpuset, västäräkit lirkuttavat koivussa. Joutsenet tekevät ylilentoja ja töräyttelevät mennessään. Vesi kairaa kovaäänisesti uomaa jalkojeni alla, kun kävelen jäällä ja koski pauhaa moniäänisesti lähistöllä. Lisäksi tuuli kulkee puiden latvoissa. Voi, miten nautinkaan näistä varhaisaamun hetkistä. Olen kovasti odottanut tätä hankiaista. Se suo minulle mahdollisuuden käydä paikoissa, joihin en muuten tähän aikaan keväästä pääse. Pakkasta oli aamukuudelta 3,8. Lumi ehti sulaa niin, että suksilla ei enää voi liikkua, mutta hanki kesti kävellä.

Joutsenten ylilento.

Joutsenet

Neljänä yönä lämpötila on pysynyt plussan puolella. Päivällä asteet ovat nousseet +4-5 välille. Sillä on ollut raju vaikutus luontoon. Lumipenkat ovat huvenneet, katot ovat lähes lumettomat, routa nostelee pihaa ja tiet ovat kuralla. Liikkuminen on hankalaa. Lumi ei kanna lumikengillä eikä suksilla. Tiellä ei pääse pyörällä ja jalkaisinkin kenkä uppoaa kuraan. Siispä olen tyytynyt tarkkailemaan kevään tuloa enimmäkseen  tuvan ikkunasta. Näkyy hyvin vähän, vain harmaan eri sävyjä. Kiirehdin rantaan, kun kuulin joutsenten äänet. Ensiksi saapas hörppäsi  lunta ja sitten liukastuin laiturin rappusissa. Pylly märkänä ja hanskat vettä valuvina kuuntelin joutsenten huutoja. Kuulin ne oikein hyvin, mutta linnut näin vain häivähdyksenä sumun keskellä. Toitotukset ja töräykset jatkuivat hetken taukoamatta. Mahtoikohan kysymyksessä olla kahden viime kesänä lahdella pesineet joutsenen kohtaamisesta? Ensimmäinen yksinäinen joutsen tuli jo keskiviikkona 10.4. Sen jälkeen on ollut aivan hiljaista ja sitten tänään se valtava kaakatuksen määrä. Tuulen suunta etelästä ainakin oli sopiva lintujen muutolle.

Tänäkin keväänä joutsenet ovat ensimmäiset varsinaiset muuttolinnut. Aikaisemmin saapunut pulmusparvi on voinut talvehtia jossain lähistöllä, sillä niitä näkee joskus talvellakin.
Juuri kun sain tämän blogin aikaisemmin aamulla suljettua, niin pihaan tulivat myös peipposet. Etelätuuli toi kevään ensimmäiset airuet.

Jälkiä lumessa ja pälviä

 Lintujen siipien jälkiä näkee usein lumen pinnassa. Niistä jäljistä on yleensä vaikea päätellä mitä on tapahtunut. Tälläkään kertaa hangella ei näkynyt minkäänlaisia pienen saaliseläimen jälkiä. Ensimmäinen ajatus yleensä on, että lintu on iskenyt saaliiseen ja noussut sitten siivilleen. Aivan lähellä oli jäniksen jäljet, olisiko tämä lintu ollut riittävän iso jäniksen nappaamiseen. Putosiko saalis, jonka lintu laskeutui noutamaan tai olisiko se vain yrittänyt juoda lähteestä tai peseytyä lumessa? Toisesta kuvasta näkyy, kuinka kalteva lumen pinta on, se viettää avoinna virtaavaan lähteeseen.

                                                         Tässä kuvassa on ahman jäljet.

Sitten vielä ne pälvet. Ne ovat päivä päivältä kasvaneet. Paikka on erittäin suojaisa lahden poukama, johon aurinko paistaa aamusta pitkälle iltapäivään. Metsässä ei yleisesti vielä ole pälviä, vaikka auratut tiet ovat täälläkin jo sulina.  

Porot

Poronhoitoalueella asuminen on muuttanut käsitystäni poroista ja poroisännistä. Aikaisemmin porot olivat minullekin hellyttäviä ajotiellä löntystäviä eläimiä, joita piti auton ikkunasta kuvata. Poromiehestä tuli mieleen leppoisa lapinukko, joka hiljaisesti ja huomaamattomasti luonnossa liikkuen hoitaa porotokkaansa. Olin todella väärässä. Poroja on ilmeisesti liikaa, koska ruoka luonnosta ei niille riitä. Poromiehet ruokkivat niitä ympäri vuoden eikä sekään riitä, vaan porot hakevat syötävää talojen pihoista. Niitä suojellaan pedoilta vainoamalla rauhoitettuja eläimiä kuten ahmoja, susia ja karhuja. Poromiehillä on lupa liikkua moottorikelkalla ase selässä pitkin metsiä. Olen seurannut hiihtäen kahden mottorikelkan jälkeä. Kelkat ajoivat takaa ahmaa. Jossain vaiheessa puhti loppui, en tiedä miten ahman kävi. Sen tiedän, että pihapiiriin tuleva poro on kiusallinen. Meille kävi niin pari vuotta sitten. Olimme keväällä istuttaneet uuden mansikkamaan. Matkoilla olellesamme koirat olivat haukkuneet häkeissään äänensä käheiksi. Porot olivat käyneet syömässä mansikat ja talloneet kavioillaan suojamuovit rikki. Joskus myös innolla ja vaivalla kasvattamani lehtikaalit ja kukat ovat kelvanneet porolle. Kun poro löytää jonkun pihapiirin se ei luovuta, vaikka miten monta kertaa ajaa sen pois. Poromiehet ovat kertoneet, että poro palaa vaikka sen veisi jonnekin kauemmaksikin, joten ainoa keino on lopettaa poro tai aidata kasvimaat. Pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen poromiehet kävivät aitaamassa mansikka- ja kasvimaamme. Monille naapureille on käynyt samoin. Ikävää on se, että poroisäntiä on painostettava ja uhkailtava, että omalla pihallaan saa oikeutta poroja vastaan. 

Tämä kaikki tuli taas mieleeni, kun poro käveli tänään pihaamme. Kuvasin sen makuuhuoneen ikkunasta. 

Pulmuset

Vaikka kevät etenee hitaasti, joitain selviä merkkejä luonnossa on näkyvillä täälläkin. Ihmetellen lueskelen Kevätseuranta-sivuilla perhosista ja leskenlehdistä. Omista havainnoistani jänisten jälkien lisääntyminen on varma kevään enne. Jäniset eivät suinkaan ole räjähdysmäisesti lisääntyneet, vaan niillä on pariutumisaika. Auringon voimasta ovat pienet pälvet ilmaantuneet yhdelle etelärinteelle. Päivisin lumi sulaa eikä viikkoon ole uutta lunta ole satanut. Pääsiäissunnuntaina havaitsin jotain uutta. Ladulleni oli ilmestynyt runsaasti kuusen siemeniä. Voimakas tuuli oli kuljettanut siemenet järvelle. Mietin miten turhaan kuuset olivatkaan kypsyttäneet siemenensä, kun ne päätyivät tänne järvelle. Tänään huomasin miten väärässä olinkaan. Pulmusparvi oli käynyt syömässä siemeniä.