Meren äärelle metsän keskeltä

Yli kaksikymmentä vuotta asuin metsän keskellä, isojen mäntyjen ja korkeiden kynttiläkuusten keskellä. Soutelin Kianta-järvellä ja kuvasin Kainuun luontoa ja eläimiä kirjoittamalla ja kuvaamalla. 

Tutustun ja totuttelen nyt hiljalleen aivan toisenlaiseen maisemaan. Meri on lähellä lähden mihin suuntaan tahansa. 

Kuvissa kolmen eri pursiseuran aluetta. Niitä on täällä paljon.

Laajasalo

Roihuvuori

Pyysaari

Joutsen hautoo munia pesässään aivan kävely- ja pyörätien varressa. 

Nämä kaksi kuvaa Herttoniemenrannasta.

Aallonmurajaa Herttoniemenrannassa. 

Aino Ackhteen puisto Laajasalossa.

Tammisalo.

Parvekepuutarha

Tänä kesänä on itku ollut herkässä monta kertaa. Joutsenien räpylöiden läiske merenlahdella, mansikat toripöydillä, kesäkurpitsan kukat parvekkeella tai jokin muu ihan pieni asia muistuttaa entisestä elämäntavasta ja kodista järven rannalla. Sitä kaikkea on ikävä edelleen vaikka moni asia on täällä etelässä on helpompaa. Olen uudelleen tykästynyt pyöräilyyn. Kunnollisia pyöräteitä myöten on ihanaa ajella pitkin merenrantoja. Toinen erinomaisen mukava asia on matkustamisen helppous. Kainuussa piti matkustaa kahdella kulkupelillä 150 km ennen kuin pääsi nousemaan junaan tai linja-autoon ja useasti odotusaikaa mennen tullen kertyi tunteja. Nyt on aivan toisin. 

Vanhasta tottumuksesta istutin parvekkeelleni tomaatintaimen. Viime kesältä jääneistä siemenistä laitoin multaan mangoldia, kesäkirveliä, persiljaa, basilikaa, krassia, sitruunamelissaa, oreganoa, maurinmalvaa, ja lehtikaalia. Käyn taittamassa oksia leivän päälle tai teen vihreää smoothia. Mansikat popsin aamupalaksi. Lehtikaalista tekivät kirvat selvää jälkeä eikä mahtava malvakaan viihtynyt parvekkeella. Istukasipulien varret kasvoivat hyvin, ne söin, mutta mukulaa eivät sipulit eivätkä perunat jaksaneet pienessä mullassa tehdä. Tiedänpä nyt mitä seuraavana keväänä istutan, mikä kasvi viihtyy mikä ei. 

Omenapuu

Keväällä kuvasin täydessä kukassa olevaa omenpuuta Aino Ackteen puistossa. Vanhuuttaan tai muuten vaan puun runko on taittanut lähes maahan. Silti se kukki runsaasti ja tällä hetkellä se kantaa hedelmiä. Omenat ovat vielä raakileita, mutta on hauska seurata ehtivätkö ne kypsyä ja minkä väriseksi mahdollisesti muuttuvat. Ottajia alueella liikkuu paljon, lintuja, oravia, jäniksiä. On kimalaisia, kirvoja ja kuoriaisia. Omenapuun vieressä kasvat viinimarjapensaat olisivat myös tuottaneet paljon marjoja. Marjat on kuitenkin ehditty riipiä lähes kaikki jo raakoina. Vain tyhjät rangat riippuvat pensaiden oksilla. 

Tämä erikoinen puu marjoineen kasvaa Kasvitieteellisessä puutarhassa Kaisaniemessä. Alla oleva pensas kukkii samassa puistossa. 

Tämä kasvusto on löytänyt kasvupaikan keskeltä vilkkainta Helsinkiä - Aleksanterinkadulta.