Kas kummaa!

Jokin aika sitten valittelin teiden huonoa kuntoa. Mietin kenelle kuuluu hoitaa liikennemerkit ja muut teiden varsille laitettavat apuvälineet.
  Eilen alkoi hirvijahti. Lähdin autoon mieheni mukaan ja kävelin takaisin kotiin. Havaitsin, että aurausviitat olivat siistissä rivissä tien poskessa. Kaatuneet ja katkenneet oli kerätty pois. Samoin liikennemerkit oli kiinnitetty paikoilleen. Lumiaitaa ei ole korjattu. Tie on edelleen kauheilla kuopilla. Toivottavasti se käydään vielä ennen pakkasten tuloa lanaamassa. Lanaus tasoittaa vähän tietä eivätkä kuopat jää haittaamaan ajamista koko talveksi.

Kuntta

Vuoden 2012 syyskuussa kirjoitin jäljistä, joita jää metsään, kun sieltä poistetaan kunttakerrosa. Satuin äskettäin samaan paikkaan, josta silloin otin valokuvia. Havaitsin todeksi sen minkä tiesin jo vuonna 2012.
Metsän pohjan kasvillisuus uusiutuu hyvin hitaasti.

Tästä on kuntta otettu jonkun pihan kaunistukseksi v. 2012.

Kämmekät

Kesällä ilahduin kovasti kämmeköiden runsaasta kukinnasta. Niitä kukki pitkin metsäteiden varsia, ojien pientareilla ja aivan keskellä korpea, vähänkin kosteammassa paikassa.
  Tänään löysin kirjaston uutuushyllyltä viehättävän kirjan. Sen nimi on Kämmeköiden kutsu. Kirjan tekijä Henry Väre esittelee siinä kotimaamme alkuperäiset kämmekkäkasvit. Kirja on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia näistä erikoisista kasveista. Lähes kaikki lajit Suomessa ovat rauhoitettuja ja, ja lopputkin pitäisi Väreen mielestä rauhoittaa. Ymmärsin kirjasta, että kasvi ei ole helpoimmin leviävaa sorttia ja jotkin suvut on vaikea erottaa toisistaan. Kalkkimaariankämmekkä ja korpimaariankämmekka muistuttavat toisiansa paljon. Kirjan kuvailun ja kuvituksen perusteella uskallan kuitenkin tehdä kesällä näkemistäni kämmeköistä määritelmän, korpimaariankämmekkä.

1.7.2015 ottamani kuva. Tiesin sen maariankämmekäsi, mutta nyt sain sille tarkemman nimen.

Korpimaariankämmekkä. Em. kirjan kuva.

Kenelle kuuluu?

Teiden varsilla näkee monen laista huonosti hoidettua. Liikennemerkit repsottavat miten sattuu kannattimissaan tai ovat pudonneet maahan. Aurausmerkit ovat katkeilleet tai kumossa tien pientareella. Joskus laitetut lumiaidat ovat ränsistyneet tiepuoleen eikä kukaan ole yrittänytkään niistä huolehtia, saati korjata tai kerätä repaleita pois.

Turhaanhan minä valitan. Rahat eivät riitä teiden kunnostamiseenkaan, miten sitten tuollaisiin "näköhaittoihin".

Syksyn satoa

Tänä syksynä metsästä saatava sato on jäänyt paljon normaalia syksyä pienemmäksi. Sienet puuttuivat metsästä lähes kokonaan. Mustikkaa oli normaalia vähemmän ja sekin vähän huonolaatuista. Poikkeuksellisen runsas kukinta keväällä antoi odottaa ihan toisenlaista satoa. Samoin kävi puolukan kanssa. Sitä ei vain ole. Ensimmäisen kerran lähes kolmeenkymmeneen vuoteen en saa puolukkasurvosta kellariin. Nauriit ja lantut eivät kasvaneet ja kovin huonosti itivätkin. Penkeissä oli pitkiä aukkoja, joissa kasvoi vain rikkaruohot. Sipulitkin jäivät pieniksi, verrattuna mm. edellisen syksyn kokoon. Porkkana ja peruna antavat satoa, mutta nekään eivät ole mitenkään erityisen runsaat.

Nyt on jäänyt aikaa kuljeksia ihan huvikseen. Kameraa olen kantanut mukanani.

Luhta syksyn väreissä.

"Kaarnamuori"

Kasvihuone odottaa uutta kevättä ja parempia kesäilmoja.

Metsäkoneen jälkiä metsässä.

Keinut ovat joutaneet varastoon.

Sadepäivän kuvia.

Havaintoja

Lähdin soutamaan sunnuntaiaamuna 13.9. Järvi oli täysin tyyni ja aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta. Ensimmäinen havainto oli järven veden pinnan voimakas laskeminen. Vene oli vaikea irrottaa rannasta. Seuraavaksi katseeni osui valkoisiin runkoihin rannalla. Majavakin on ryhtynyt metsän kaatopuuhiin. 

Majava jättää männyt rauhaan. Sille kelpavat vain lehtipuut. 

Soudin hiljalleen pitkin lähtea ja ihmettelin kummallista valoilmiötä. Järven pinnassa minua tuntui seuraavan sateenkaaren värit. Värien voimakkuudesta oli vaikea saada hyvää kuvaa. Jouduin tummentamaan tätä kuvaa, että ilmiöstä saisi jonkinlaisen aavistuksen. 

Joillakin vesilinnuilla näyttää olevan meneillään sulkasato. Valkeita höyheniä oli useassa paikassa paljon ja niitä kellui myös runsaasti vedessä.

Tässä näkyy hyvin miten rajusti veden pinta on laskenut syyskuussa. 

Syksyinen päivä oli todella kaunis. 

Opin polku

Tänään opin, miksi Metsähallituksen ystävällinen metsätalousihminen käytti sinistä nauhaa merkitessään polkuani harvennettavassa metsässä. Aikaisin keväällä yritin merkitä reittiä hakkuuaukon poikki mielipaikkaani joelle. Löysin askarteluvälineiden joukosta kirkkaan punaista kiiltävää nauhaa. Se tuntui oivalta välineeltä polun merkkaamiseen. Viimeistään tänään huomasin, että se oli väärä valinta. Aukolla oli nyt ruskan värit ja aurinko oli haalistanut punaiset nauhani lähes huomaamattomaksi. Olen kesän aikana kulkenut useasti polkua, mutta nyt se tuntui hukkuneen kasvillisuuden sekaan.