Telkät, sorsat ja hanhet

Aikaisessa ovat kaikki muuttolinnut, jotka tänä keväänä ovat saapunut Kainuun perukalle. Telkkäpari on muutama päivä sitten käynyt katsomassa jokiuomassa, onko pesäpönttö vielä paikallaan. Tänään huomasin samaisessa kohdassa myös sinisorsaparin ja eilen pari metsähankea laskeutui luhdalle. Aamulenkillä käydessäni, olin kuulevinani myös kuovin huutoa. En saanut ääntelijää silmiini, joten se havainto on epävarma. Varma havainto on yksinäinen mustarastas. Se kävi syömässä kauranjyviä pihassa. Se on niin arka, että kuvaa siitä ei saa. Niin hiljaa ei ovia saa auki, että voisi kuvata, eikä ikkunan läpi kuvaamisesta tule mitään. 

Tämän sinisorsaparin sain kuvaan kovin kaukaa. Nekin ovat arkoja. 

Auringon voima

Lähes päivittäin olen viimeisen viikon ajan käynyt seuraamassa pihapiirin muurahaispesiä. Mitään liikettä maan päällä ei ole näkynyt, ennen tätä päivää. Jokaisessa pesässä, johon aurinko on paistanut aamusta asti oli kovasti liikettä jo kello 10 aamupäivällä. Varjossa olevat pesät olivat edelleen hiljaisia. Muurahaiset parveilevat kasassa, ihmisen huomaamatta mitään tarkoitusta toiminnassa. Ilmeisesti ne kuitenkin yrittävät korjata tikkojen ja palokärkien aiheuttamia vahinkoja pesälle. 

Metsässä kulkiessani kuulin tuttuja ääniä. Kurjet! Kiiruhdin kottin hakemaan kiikarin ja kaukoputken. Istahdin vakituiselle tarkkaislupaikalleni rantakeinuun ja asetin kaukoputken eteeni. Seillä ne olivat, parin kilometrin päässä vastarannalla. Kaksi kurkea. Niiden kuvaaminen on haastavaa pokkarikameralla. Tarpeeksi lähelle pääseminen on vaikeaa. Pettymyksen koin myös toissailtana, kun lähdin vesisateessa rämpimään, paksussa upottavassa hangessa majavapurolle. Istuin pari tuntia kuusen alla kytäten aukkoa, josta majavat kulkevat jään alle. Eivät ne tulleet, olin varmaan liian lähellä vaikka olinkin tuulen alapuolella. 

En siis saanut kuvaa majavasta. 

Majavat

Aamuisen hiihtolenkin aikana törmäsin sekä joutseniin, että majaviin. Jousenet näin ja kuulin ilmielävinä. . Majavia en nähnyt, mutta niiden jättämät jäljet luontoon ovat niin selvät, että niistä ei voi erehtyä. 

Tässä majavan polkuja. Sulassa on aukko jään alle, josta ne kuljettavat oksat pesälleen. 

Isolta alalta majavat olivat kaataneet koivuja. 

Hampaan jäljet näkyvät selvästi koivun kyljessä. 

Tältä joki näyttää tänään. 

Pulmuset

Pulmusparvi ilmaantui tänään luhdan ylle. Ihmettelen lintujen taitoa lentää ja kaarrella taivaalla yhtäaikaisesti, törmäilemättä toisiinsa. Pulmuset ovat tästä hyvä esimerkki. Niiden valkeat siivet välähtelevät, kun ne äkisti muuttavat suuntaa. Silti ne pysyvät koko ajan parvena. Vilkaisin viime vuoden muistiinpanojani. Silloin pulmuset näyttäytyivät muutamaa päivää aikaisemmin. Tosin arvasin niiden tulleen tännekin, koska uutisissa kerrottiin niiden saapuneen jo Lappiinkin. En vain ollut sattunut yhtä aikaa ulkosalle pulmusten kanssa. 

Hiihtolenkilläni otin muutamia valokuvia kirkkaassa auringonpaisteessa. Tänään oli erikoisen kirskasta, koska yöllä oli satanut muutama millimetri puhdasta lunta. Uusi lumi teki luistelusuksilla hiihtämisestä vaikeaa. Se peitti alleen jäiset kohdat.  Jään kohtaan polkastessa kaatuminen oli todella lähellä. 

Kallioon on jäänyt selvä jälki missä vesiraja on kesällä. 

Telkänpönttö odottaa pesijöitä. 

Pajunkissat

Pieni kevään merkki on pajunkissojen ilmestyminen. Muuten kevään edistyminen on ottanut takapakkia. Yöpakkasia on ollut joka yö, eikä lumi ole vähentynyt lainkaan. Ensinäkemisen jälkeen 23.3., joutsenet ovat näyttäytyneet muutamina päivinä viime viikolla. Tällä viikolla niitä ei ole näkynyt; ovatko paenneet takaisin etelämmäksi.  

Talvi pitää pintansa.