Erikoisia kätköjä

Eilen otin ulkovintiltä esiin tyttärenpojan pieneksi käyneet hiihtokengät. Ajattelin tarjota niitä jollekin tarvitsijalle vaihtonetin kautta. Monojen kokoa etsiessäni sujautin käteni kengän sisään. Yllätys oli kengän sisältö. Joku oli piilottanut sinne naavasta tehtyjä palleroita. 

Olemme vuosien mittaan löytäneet eläinten kätköjä mitä ihmeellisimmistä paikoista. Kerran oli autotallissa säilytettävä pölynimuri aivan täynnä auringonkukan siemeniä. Niitä on löytynyt myös leikkimökin pinnasänkyyn nostetusta potasta sekä varaston orrella riippuvista luistimista. Tyttärentyttären ilme oli mainio, kun hän otti esille luistimeen unohtuneen sukan. Sukka oli järsitty reikiä täyteen ja simeniä alkoi valua lattialle. 

Samaista varastoa oli joku eläin pitänyt käymälänään. Itse epäilen elukan olleen kärpän. Otus oli istunut lähellä katonharjaa orrella. Uloste oli valunut pitkin seinää ja alla ollut matkalaukkuni oli kamalassa kunnossa. 

Laulavat dyynit ja paukkuvat metsät

Television luonto-ohjelmassa kerrottiin Saharan autiomaan hiekkadyyneistä. Lukemattomat pienet hiekanjyvät saavat vyöryessään aikaan kilometrien päähän kuuluvia ääniä. Luonnon erilaisuudesta huolimatta, Suomen metsillä ja saharan aavikolla on yhteinen ominaisuus, se ääntely. En tarkoita nyt puiden huminaa tuulessa tai aavikon hiekkamyrskyjä. Kova pakkanen saa metsän paukahtelemaan. Joskus pamaukset ovat kovia, pitkälle kuuluvia. Toinen puu narisee, kuin vaikertaisi. Puu paukkuu kovalla pakkasella vielä sahattunakin. Olen kuullut sanottavan pakkasilmasta: Niin kovat pakkaset, että nurkat paukkuvat. Toista viikkoa on jo ollut sellaiset pakkaset, sekä metsä että talo ovat säikäyttäneet paukkuessaan.

Valoisaa, kaunista, ihanaa!

Monia sanoja löytyy kuvaamaan muutamana päivänä vallinnutta säätä. Sääkuvia julkaistaan nykyään  TV-uutisten yhteydessä. Hienoja otoksia on nähty. 

Aloitan huomenna digikamerakussilla kansalaisopistossa. Toivottavasti kuvieni taso paranee ja pystyn kuvaamman kurssin jälkeen myös tarkkoja lähikuvia. Haluan oppia ottamaan kuvia myös auringonlaskuista ja -nousuista. Tähän asti ottamani kuvat eivät tee oikeutta luonnon väriloistolle iltaruskon aikaan. 

Miten käy karhunpentujen?

   Eilen uutisissa kerrottiin eteläsuomen lumettomuudesta uudesta näkökulmasta. Asiantuntijan huoli kohdistui mahdollisesti lumettomaan metsään syntyviin karhunpoikasiin. Huoli on käsittääkseni ihan oikea. Lumi on todella hyvä eriste kylmyyttä vastaan. Vielä muutama päivä sitten mietimme täällä pohjoisempana, miten metsäkanalinnut selviävät mahdollisista pakkasista ilman pehmeää lumikerrosta. Leudot säät eivät sulattaneet kaikkea lunta, mutta tekivät, tähän aikaan vuodesta, poikkeuksellisen hankiaisen. Siihen linnut eivät saa tehtyä kieppiä, johon ne pakenevat pakkasilla ja pyryilmoilla. 

   Onneksi eilen ja tänään on tullut Kainuuseen paljon uutta kevyttä lunta. Linnuilla eikä karhuillakaan ole enää huolta lämpöeristeestä. Toivottavasti eteläänkin saadaan lumikerros. Siitä olisi iloa ihmisille ja turvaa eläimille.  

  Alkutalvesta verkkomme sattuivat paikalle, josta on noussut hyvin kalaa. Saalis on ollut kovin yksipuolinen, vain haukia ja matikoita. Madesoppa alkoi kyllästyttää, vaikka hyvää onkin. Siksi vaihdoimme verkot uuteen paikkaan. Se oli iso urakka. Viisi tuntia uurastimme jäällä, että saimme kaksi kahden verkon jataa uitettua jään alle. Moottorisahan n. 60 cm:n terä auttoi kovasti touhussa. Pelkän tuuran avulla, olisi ollut todella työlästä päästä jään alle. Jään alapinta oli rosoinen, siksi uittolauta vaihtoi suuntaa ja takertui johonkin vähän väliä.  Jouduimme tekemään useita aukkoja jäähän, jotta saimme lopulta verkot paikoilleen. 

Uittolauden kulkua jään alla on vaikea seurata. Lumipeite ja tuulen humina estää kuulemista tehokkaasti. 

Mainio hiihtokeli

Maisema on hämärä ja harmaa. Hiihtokeli oli kuitenkin mitä mainioin. Joulun ajan vesisade sulatti isoimmatkin kinokset. Muutaman  vuorokauden pieni pakkanen on tehnyt lumelle kovan pinnan. Hankiainen on outo ilmiö tähän aikaan vuodesta. Umpihankeen hiihtäjälle se tervetullut aina. Se helpottaa liikkumista. Hangelle satanut lumi on nyt  kuin puuteria tai samettia, siis jotain hyvin kevyttä ja pehmeää. Puuterikerros on vain muutaman senttimetrin paksuinen, joten ladun tekeminen koskemattomaan lumeen oli kevyttä. Eilen verkoilla käydessämme järven hyhmäpatja ei vielä kantanut jalankulkijaa, vaan pahimmoilleen upotti lähes joka toisella askeleella. Tänään järven selälläkin oli hyvä hiihtää, suksi kantoi eikä vettä noussut ladulle. Vuosikausiin en ole käyttänyt mitään voiteita eräsuksien pohjassa. En tänäänkään, silti luisto oli mahtava eikä mitään tarttunut suksien pohjiin. Jipii - hiihtäminen on kivaa!

Lumi suli vähiin metsistä. Suolla varvut ovat esillä. Ne eivät hiihtämistä haitanneet. Hanki kantoi ja puuterilumi luisti suken alla.