"Rumat ankanpoikaset"

Toissapäivänä joutsenpari oli aivan lähellä rantaa ajotien vieressä. Olimme Hillan (Norjanharmaa hirvikoira) kanssa varhaisella aamulenkillä. Meidät huomatessaan ne alkoivat hiljalleen liukua kauemmaksi rannasta. Silloin näin; kolme aivan pientä joutsenen poikasta. Meillä on odotettavissa mukava kesä poikasten kasvamista ja lentoharjoituksia seuraten.

Eilen olin soutamassa. Kuvasin juuri avautumassa olevia lumpeita. Kotirantaa lähestyessä näin lokkiparven lekottelevan matalassa vedessä. Jonkin matkan päässä lokkiparvesta oli mustia liikkuvia eläimiä.  Ihmettelin mitä ne voivat olla, mutta kiikari ei ollut mukana. Siksi soudin mahdollisimman rauhallisin vedon niin lähelle kuin uskalsin. Kameran tsuumilla tunnistin eläimet valkoposkihanhiksi. Yleensä hanhet laskeutuvat luhdalle kevät- tai syysmuuton aikana eikä näin pesintäaikaan. 

Halla iski

keskiviikon ja torstain (12. -13.6.2013) välisenä yönä. Aamulla kuuden aikaan kohtasi minua surullinen näky. Intiaaninsulat olivat paleltuneet. Onneksi säätiedotukset varoittivat hallasta. Olin illalla peitellyt kasvihuoneessa kaikki kasvit ja arat avomaakurkut. Kurkkujen kohdalla tosin kävi niin, että koiranpentu olikin käynyt repimässä harson pois, joten nyt täytyy odotella vielä itämättömien siementen nousua pintaan. 

Keväisin halla on odotettu ja pelätty vieras. Nytkin alkoi hallayön jälkeen välittömästi alueradiossa puhe metsämarjasadosta. Yritin tutkia mustikan ja puolukan varpuja, mutta en osaa sanoa, miten niille on käynyt. 

Mieleeni palautuivat nuoren meteorologin sanat televisiossa, kun toimittaja kertoi pohjoisen ihmisten olevan huolissaan, kesän tulosta rajuna ja aikaisin. Ajattelemattaan hän tokaisi, että nauttisivat nyt hellepäivistä. Ei varmaan tullut mieleen, miksi ihmiset olivat huolissaan!

Intiaaninsulka ja ruusujuuri

Halla vahingoitti myös taustalla näkyvää humalaa. 

 Jokakeväinen ilmiö on myös pääskysten pesäpuuhat. Ne ovat todella tarkkoja pesimäpaikastaan. Olemme laittaneet kattojen harjan alle lautoja, muka pesän tekemistä helpottamaan. Puukatoksissa on monenlaista ortta ja ihmisen silmillä katsottuna sopivaa nurkkaa ja koloa, mutta ei kelpaa.
Pesä pitäisi ehdottomasti saada tehtyä rantasaunna oviaukon yläpuolelle, leikkimökin harjan alle tai tuvan ikkunan markiisin päälle. Autotallin ovea ei voi jättää hetkeksikään auki, muuten seuraavan kerran avatessaan oven saa haarapääskysen silmilleen.  Olemme monena keväänä joutuneet pudottamaan pesäntekeleen näistä paikoista, koska yhteiselosta ei tulisi yhtään mitään, kaikki kärsisivät.
Suuttuivatkohan pääskyset meille? Jouduimme taas lopettamaan pesäpuuhat saunalla. Iltapäivällä tuli raju ukkonen, mutta pääskyset vain istuivat rankkasateessa salamavaloissa tuuliviirissä. Olisi pihassa hyviä suojaisia paikkoja löytynyt. Ei kelvannut.

Sudenkorennot

Pihassamme on aina ollut paljon hyönteisiä. Olen vuosien varrella kuvannut

ritariperhosen, apolloperhosen ja useita muita em. yleisempiä perhoslajeja. Kuvassa amiraaliperhonen punahatun kukassa syyskesällä.

Erityisen paljon näemme sudenkorentoja. Niille on erinomaiset elinolosuhteet matalassa ruovikossa luhdalla. Viime kesänä 16.6. aamuvarhaisella osuin paikalle, kun vaskikorennon toukat olivat nousseet vedestä ylös heinänkortta pitkin. Osa toukista oli vielä pää alaspäin kuoriuduttuaan juuri toukkanahasta. Useat olivat levittäneet siipensä ja kuivattelivat niitä aamuauringossa. Koko tapahtuma vie aikaa noin 2-3 tuntia. Vaskikorennot olivat täysin avuttomia liikuntakyvyttöminä, joten pääsin kuvaamaan niitä ihan läheltä. 

Korentojen kiiltävät siivet herättivät huomioni. Oli kuin ruovikkoon olisi lentänyt jostain kymmenittäin kiiltäviä karamellipapereita. 

Amiraali

Näin lähelle pääsin, enkä silti osannut ottaa tämän parempia kuvia. Vaskikorento 

Vaskikorento

Keihästytytönkorennon siivet ovat vielä näkymättömät. Kuva otettu tänään 8.6.

Valkoisten kukkien aika

Luettelo on pitkä enkä osaa kaikkia valkoisena kukkivia kasveja luetella. 

Huomiota herättävin tällä hetkellä on pihlaja, jonka kukinta ei tosin tänä kesänä ole yhtä runsas kuin viime vuonna. Sama niukkuus kukkaloistossa vaivasi myös jo aiemmin kukkineita tuomia.

Runsaina valkoisina kukintoina levittäytyvät puolestaan

suopursut,

metsätähdet,

lakat

ja tupasvillat. Ensimmäiset 

mansikat,

kissantassut ja

raatteet ovat myös avanneet kukkansa. Kasvimaalla erottuvat saksankirvelin valkoiset kerrotut sarjakunkinnot. Samanlaisia sarjakukkaisia ovat

koiranputket, 

vuohenputket, 

kumina sekä

karhun- ja väinönputki. Joista koiranputki kukkii parhaillaan.

Väinönputki on aikoinaan kuulunut Kainuun alkuperäiskasveihin. Sitä ei kuitenkaan nykyisin tapaa täällä  "luonnonvaraisena". Pihaani olen yrittänyt sitä juurruttaa vuosikaudet; siemenistä sekä Lapista tuotuina juurakkoina. Tähän asti ole onnistinut huonosti. Nyt huomasin ilokseni, että se on lopulta löytänyt sijansa pihassa. Ainakin kolme terhakasta yksilöä kasvaa ojan penkassa. Väinönputki on kaksi- tai monivuotinen, joten en osaa sanoa niiden kukinnasta vielä mitään. Voi olla, että ne tänä kesänä tekevät vain lehtikasvuston ja kukkivat vasta seuraavana kesänä. Väinönputken nimi tulee kuulema Arkkienkeli Mikaelilta (Angeliga archangelica). Tarinan mukaan Mikael antoi luostarin veljille ohjeet väinönputken käytöstä ruttoa vastaan. 

Nykykäyttöön löytyy ohjeita googlesta hakusanalla Väinönputki.  

Väinönputken lehtiä. Kasvi kasvaa 1,5 - 2 metriseksi. Kukat ovat vaaleat isot pallomaiset, kerrannaissarjoja. 

Metsätähti

Tämä ei ole vaahtoa eikä valkoista, kuten kuvasta voisi päätellä. Se on keltaista männyn siitepölyä. Kuva otettu 3.6.

Vesikuusi

Ennennäkemätön helleaalto on pysynyt Kainuussa ja Lapissa jo reilun viikon. Pohjoisessa luonto normaalistikin puhkeaa kukkaan nopeasti, nyt vielä nopeammin. Rentukat ja tuomet kukkivat. Tänään näin ensimmäisen raatteen aukaiseen kukkansa. Viime kesään verrattuna se on noin kaksi viikkoa etuajassa. Samoin suokukka ja moni muu kasvi. Hämmästyksekseni huomasin myös vesikuusen nostaneen latvansa jo veden päälle. Havaitsin ja kuvasin kasvin ensimmäisen kerran 12.7.2012. En löytänyt kasville nimeä, joten täytyi laittaa kuva ja tiedustelu luonnontieteelliseen museoon. Vastaus tuli 10.12.2012 ja mukana polku karttaan, josta voi havaita, että vesikuusi on vähän harvinaisempi kasvi tällä seudulla. 

http://www.luomus.fi/kasviatlas/maps.php?taxon=43130&size=0&year=2011.

Vesikuusi kuvattu 12.7.2012

Raate ja vesikuusi, kuvattu 1.6.2013.

Tämä kuva havainnollistaa, kuin paljon alempana vesiraja on tällä hetkellä, kuin viime kesänä.

Rentukka

Suokukka kukkii meidän rantapenkassa.