Kas kummaa!

Jokin aika sitten valittelin teiden huonoa kuntoa. Mietin kenelle kuuluu hoitaa liikennemerkit ja muut teiden varsille laitettavat apuvälineet.
  Eilen alkoi hirvijahti. Lähdin autoon mieheni mukaan ja kävelin takaisin kotiin. Havaitsin, että aurausviitat olivat siistissä rivissä tien poskessa. Kaatuneet ja katkenneet oli kerätty pois. Samoin liikennemerkit oli kiinnitetty paikoilleen. Lumiaitaa ei ole korjattu. Tie on edelleen kauheilla kuopilla. Toivottavasti se käydään vielä ennen pakkasten tuloa lanaamassa. Lanaus tasoittaa vähän tietä eivätkä kuopat jää haittaamaan ajamista koko talveksi.

Kuntta

Vuoden 2012 syyskuussa kirjoitin jäljistä, joita jää metsään, kun sieltä poistetaan kunttakerrosa. Satuin äskettäin samaan paikkaan, josta silloin otin valokuvia. Havaitsin todeksi sen minkä tiesin jo vuonna 2012.
Metsän pohjan kasvillisuus uusiutuu hyvin hitaasti.

Tästä on kuntta otettu jonkun pihan kaunistukseksi v. 2012.

Kämmekät

Kesällä ilahduin kovasti kämmeköiden runsaasta kukinnasta. Niitä kukki pitkin metsäteiden varsia, ojien pientareilla ja aivan keskellä korpea, vähänkin kosteammassa paikassa.
  Tänään löysin kirjaston uutuushyllyltä viehättävän kirjan. Sen nimi on Kämmeköiden kutsu. Kirjan tekijä Henry Väre esittelee siinä kotimaamme alkuperäiset kämmekkäkasvit. Kirja on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia näistä erikoisista kasveista. Lähes kaikki lajit Suomessa ovat rauhoitettuja ja, ja lopputkin pitäisi Väreen mielestä rauhoittaa. Ymmärsin kirjasta, että kasvi ei ole helpoimmin leviävaa sorttia ja jotkin suvut on vaikea erottaa toisistaan. Kalkkimaariankämmekkä ja korpimaariankämmekka muistuttavat toisiansa paljon. Kirjan kuvailun ja kuvituksen perusteella uskallan kuitenkin tehdä kesällä näkemistäni kämmeköistä määritelmän, korpimaariankämmekkä.

1.7.2015 ottamani kuva. Tiesin sen maariankämmekäsi, mutta nyt sain sille tarkemman nimen.

Korpimaariankämmekkä. Em. kirjan kuva.

Kenelle kuuluu?

Teiden varsilla näkee monen laista huonosti hoidettua. Liikennemerkit repsottavat miten sattuu kannattimissaan tai ovat pudonneet maahan. Aurausmerkit ovat katkeilleet tai kumossa tien pientareella. Joskus laitetut lumiaidat ovat ränsistyneet tiepuoleen eikä kukaan ole yrittänytkään niistä huolehtia, saati korjata tai kerätä repaleita pois.

Turhaanhan minä valitan. Rahat eivät riitä teiden kunnostamiseenkaan, miten sitten tuollaisiin "näköhaittoihin".

Syksyn satoa

Tänä syksynä metsästä saatava sato on jäänyt paljon normaalia syksyä pienemmäksi. Sienet puuttuivat metsästä lähes kokonaan. Mustikkaa oli normaalia vähemmän ja sekin vähän huonolaatuista. Poikkeuksellisen runsas kukinta keväällä antoi odottaa ihan toisenlaista satoa. Samoin kävi puolukan kanssa. Sitä ei vain ole. Ensimmäisen kerran lähes kolmeenkymmeneen vuoteen en saa puolukkasurvosta kellariin. Nauriit ja lantut eivät kasvaneet ja kovin huonosti itivätkin. Penkeissä oli pitkiä aukkoja, joissa kasvoi vain rikkaruohot. Sipulitkin jäivät pieniksi, verrattuna mm. edellisen syksyn kokoon. Porkkana ja peruna antavat satoa, mutta nekään eivät ole mitenkään erityisen runsaat.

Nyt on jäänyt aikaa kuljeksia ihan huvikseen. Kameraa olen kantanut mukanani.

Luhta syksyn väreissä.

"Kaarnamuori"

Kasvihuone odottaa uutta kevättä ja parempia kesäilmoja.

Metsäkoneen jälkiä metsässä.

Keinut ovat joutaneet varastoon.

Sadepäivän kuvia.

Havaintoja

Lähdin soutamaan sunnuntaiaamuna 13.9. Järvi oli täysin tyyni ja aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta. Ensimmäinen havainto oli järven veden pinnan voimakas laskeminen. Vene oli vaikea irrottaa rannasta. Seuraavaksi katseeni osui valkoisiin runkoihin rannalla. Majavakin on ryhtynyt metsän kaatopuuhiin. 

Majava jättää männyt rauhaan. Sille kelpavat vain lehtipuut. 

Soudin hiljalleen pitkin lähtea ja ihmettelin kummallista valoilmiötä. Järven pinnassa minua tuntui seuraavan sateenkaaren värit. Värien voimakkuudesta oli vaikea saada hyvää kuvaa. Jouduin tummentamaan tätä kuvaa, että ilmiöstä saisi jonkinlaisen aavistuksen. 

Joillakin vesilinnuilla näyttää olevan meneillään sulkasato. Valkeita höyheniä oli useassa paikassa paljon ja niitä kellui myös runsaasti vedessä.

Tässä näkyy hyvin miten rajusti veden pinta on laskenut syyskuussa. 

Syksyinen päivä oli todella kaunis. 

Opin polku

Tänään opin, miksi Metsähallituksen ystävällinen metsätalousihminen käytti sinistä nauhaa merkitessään polkuani harvennettavassa metsässä. Aikaisin keväällä yritin merkitä reittiä hakkuuaukon poikki mielipaikkaani joelle. Löysin askarteluvälineiden joukosta kirkkaan punaista kiiltävää nauhaa. Se tuntui oivalta välineeltä polun merkkaamiseen. Viimeistään tänään huomasin, että se oli väärä valinta. Aukolla oli nyt ruskan värit ja aurinko oli haalistanut punaiset nauhani lähes huomaamattomaksi. Olen kesän aikana kulkenut useasti polkua, mutta nyt se tuntui hukkuneen kasvillisuuden sekaan.

Tömähdys ja ryske

Tömähdys tuntuu tuvassa ja ryske kuuluu pitkälle, kun isot metsäkoneet kaatavat metsää aivan kodin naapurissa. "Meidän" niemellä on kaatokone ja vastapäisellä metsäpläntillä toinen iso kone kerää puita isoiksi pinoiksi teiden varteen. Tänä kesänä on lähitienoon kaikki pienetkin metsäalueet kaadettu. Sinne hävisivät niin marjastus kuin sienimetsätkin. En ole enää näkemässä, kun näille aukoille kasvaa uusi puusto. Olen tavattoman surullinen. Mieleni ei mitenkään hyväksy noita aukkoja. Miksei harvennusta voida tehdä siten, että metsään jäisi eri ikäistä ja monenlaista puustoa. Silloin metsästä ei tulisi yhden lajin (mänty) puupeltoa eikä tarvitsisi tehdä noita julmia aukkohakkuita.

Syyskuussa 2012 olen kirjoittanut myös tästä samasta aiheesta. Jo silloin pelkäsimme tapahtuvaksi sen mikä tänään alkoi.

Iso puu kaatuu. Se ei kaadu vapaana.  Rautakoura pitelee sitä otteessaan. Koura mittaa rungon, karsii ja pätkii. Joutavat osat kone sylkee pitkin tannerta. Toinen puu ja taas uusi. Nopeasti aukko kasvaa. Kone kulkee murskaten kaiken alleen. Se ei välitä vaikka maahan jää isot arvet. Koneella ei ole tunteita eikä silmiä havaita hävitystä ympärillään. 

Miksi en ole estämässä konetta? Miten sen tekisin? Poliisi tulisi ja poistaisi häirikön. Sakottaisi eläkeläistä estämisestä. 

Olisinpa lottovoittaja. Ostaisin koko niemen. Säilöisin luontoa ympärilleni. Voisivat kaikenlaiset puut vapaasti kasvaa tai kuolla. Olla suojaksi eläimille. Iloksi katsella, mielen virkistykseksi. Jalkani mukava astella.  Eivät riitä rahani ostoon. Menetän puut iäksi. Aukko täyttyy hitaasti. En ole enää näkemässä. Silmät tottuvat tyhjään, mutta mieli ei mukaudu. Se miettii, kuka keksi avohakkuut?

Aamukaste

Syyskesälläkin varhaiset aamuhetket ovat ihastuttavia. Viideltä aamulla kaikki mitä näkyi ikkunasta oli sumun peitossa. Muutaman tunnin sisällä sumu hälveni kokonaan ja kastehelmet katosivat luonnosta. Ehdin ottaa muutamia kuvia, jollaisia saa napattua vain lähtemällä luontoon aikaisin aamulla. 

Ajoin suoraan pilven sisään. 

Järvellä sankka sumu.

Sumu alkaa hälvetä.

Tämän näkee vain, kun kastepisarat peittävät hämähäkkien seitit.

Hämähäkit ovat olleet ahkeria myös metsässä. 

Kaste viivähtää kasvien lehdillä ja kukissa. 

Nurmikohokki.

Ajoin suoraan pilveen.

Mihin ovat sienet kadonneet ja muita havaintoja!

Asiantuntija osaisi varmaan selittää miksi tänä vuonna on huono sienisato. Minä voin vain ihmetellä miksi näin sateisena kesänä ei nouse mitään sieniä, ainakaan täällä lähialueella. Olen kiertänyt useaan kertaan kaikki tuntemani hyvät sienipaikat, mutta ei mitään. Eivät nousseet mielisieneni, haperot. Vain muutaman tatin on yhytttänyt sekä joitakin haapa- ja karvarouskuja. Kangasrouskuja on vähän enemmän kuin edellä mainittuja. Ainuttakaan kehnäsientä ei ole löytynyt. Nyt olen luovuttanut, en enää lähde metsään korien kanssa. 

Sorsastus

Olen sen sijaan käyskennellyt kodin lähistöllä kameran kanssa. Soutamaan ei parina päivänä uskaltautunut, kun innokkaat linnustajat valtasivat kotilahden. Minusta tuntuu kummalliselta, että he tulevat niin lähelle asuntoa. Istuin rantakeinussa ja huomasin naamioituneen miehen seisovan aivan vastapäätä puskassa. Vähän kauempana oli soutumies ja koira juoksi pitkin luhdan reunaa. Matkaa lahden yli taitaa juuri ja juuri olla vaadittu 150 metriä.

Ruoste kuusissa

Muutaman viikon ajan on järven pinnassa ollut ikävän näköistä mönjää. Aluksi se oli oikeastaan kauniin ruosteen ruskea ohut kerros vedessä. Nyt se on muuttunut harmahtavaksi paksuksi kerrokseksi pitkin rantoja. Metsäntutkimuslaitoksen sivuilta luin, että kyseessä on suopursuruoste, joka kellastuttaa kuusten nuoret versot ja lentää sitten tuulen mukana itiöinä mm. järven pinnalle. Samanlainen ilmiö oli muutama vuosi sitten. Toivottavasti pitää taas paussia, koska sain sen käsityksen, että ilmiö on vaaraton ihmisille sekä kuusille. Kuitenkin jos ruoste toistuu useana vuotena

peräkkäin saattavat kuuset vaurioitua. 

Riistakameran otoksia

Kevättalvella riistakamera tallensi ahman, poron raadolta aivan läheltä kotia. Osa kuvista on tallentunut yöllä, joten ne ovat harmaita. Eläimen niistä kuitenkin tunnistaa selvästi. Suurin osa kuvista on tuttavien erämaamökiltä. Nauta oli kuollut veteen. Raadolla kävi eläimiä runsaasti. Karhuemo pentuineen, isoja ja pienempiä lintuja, susi.

a

Kettu hyppäsi kameran kuvaan ja pieni ketunpoikanen kuikkii taustalla. 

Kesän kukkaloistoa

Olen joskus sanonut, että luetteloin kaikki pihassani kukkivat ja kasvavat kasvit. En ole vielä ehtinyt sitä luetteloa tehdä. Runsaasti kaikkea kuitenkin on vaikka asuinpaikka on kasvuvyöhykkeellä VII. Istuttamiani yrttejä tai luonnonvaraisena kasvavia yrttejä ja rohdoskasveja on niitäkin lähemmäksi sata. Osa niistä on samalla myös kauniita kukkiessaan ja erinomaisia hyönteiskasveja kuten apilat, mesiangervo. Osa allaolevista kukistakin on luonnonyrtti esimerkiksi poimulehti ja silmäruoho.

Kevään ensimmäiset esikot.

Poimulehti kukkii alkukesästä

Ruusujuuren vaatimaton kukka.

Intiaaninsulan avautuvat lehdet.

Maariankämmekkä kukki runsaana heinäkuussa.

Akilleija kukkii pihassani näin vaaleana sekä sinisenä.

Kurjenmiekan upea kukinto.

Lehtovirmajuuren kukka tuoksuu voimakkaasti.

Keltainen kurjenmiekka kukki runsaana järven rannassa.

Silmaruohot kasvoivat komeiksi.

Monen yrityksen jälkeen sain väinönputken viihtymään pihallamme.

Ilmeisesti ukonkello kukkii komeasti.

Epäonnistuin kesäkukkien kasvattamisessa ja siksi jouduin ruukkuihin laittamaan sammalta.