Kylmää ja joulun odotusta. 

Eilen ja tänään on pakkanen todella paukkunut talon nurkissa. Varsinkin yöllä, kun on täysin hiljaista saattaa herätä kovaan paukahdukseen. Lämpöisen peiton alla voi huoletta jatkaa unia, kun tietää, että pakkasukko se siellä vain paukuttelee. Kun viime viikolla lumitöitä tehtiin lähes päivittäin on tällä viikolla ulos piipahdettu vain hakemaan posti ja hoitamaan koirat. Eilen kuitenkin uskaltauduimme kauppareissulle. Varustauduimme matkaa lämpimästi pukeutuneena ja mukaan otettiin lisäksi kelkkahaalarit. Matkaa kuntakeskukseen on 45 km ja kylmä tulee jos auto hyytyy matkalle. Tiellä ei ollut ruuhkaa. Ensimmäisen vastaantulijan kohtasimme kymmenen kilometriä ennen keskustaa. Kaupoissakin oli yllättäen aika rauhallista. Kauppojen kassoilla ei ollut jonoja. Saimme sujuvasti tehtyä jouluostokset ja nyt vain nautimme joulun odotuksesta. 

Matkalla näimme pieni pyyparven joka oli syömässä koivun oksilla ja vähän kauempana korppien parven tiellä. Ohittaessamme paikan hangella oli pääasiassa höyheniä, niistä saattoi päätellä, että pyyparka oli jäänyt auton alle. Auton alle jääneet eläimet ovat aika yleisiä tiellä ympäri vuoden. Jänikset ja linnut ovat yleisimpiä. Aikaisemmin näkyi myös oravia, mutta jostain syystä oravat ovat vähentyneet. Niiden jälkiä näkee talvihangella vähemmän kuin n. 10 vuotta sitten. Eteläsuomessa asuessamme siilit ja käärmeet kuuluivat yliajettujen listalle. Täällä emme kumpaakaan eläintä ole tavanneet. 

Pakkasta -28. Itätaivaalla kuu ja kello n. 13.00 iltapäivällä.

Etelän suunnalta otettu kuva vain muutama minuutti edellisen kuvan jälkeen. Paljo tämän korkeammalle aurinko ei nouse.

Televiossa kerottiin, että tämä valoilmiö johtuu jääkiteistä. Kuva on otettu klo 3 maissa iltapäivällä. Alla oleva kuva on otettu noin tuntia myöhemmin. Koko taivaanranta oli punaisena.

Kalastusta ja kummajaisia

Vuoden pimeimpänä aikana ei luonnossa tapahdu paljonkaan. Tietysti tapahtuu, mutta se on vähemmän kiinnostavaa tai kuvauksellista. Lunta sataa lähes joka yönä, joten lumitöitä tehdessä kunto kasvaa. Verkoilla käymme muutamana päivänä viikossa, vaihdellen säätä myötäillen. Kovalla pakkasella tai tuulen jytissessä talon nurkissa on turha jäälle lähteä. Perjantaina 7.12. oli jäällä vielä oikein helppo liikkua ja kalasaalis oli lähes samanlainen kuin muillakin kerroilla eli kalaa on tullut niukalti. Tänään lunta oli jo huomattavasti enemmän ja se tekee jäällä liikkumisesta vaikeampaa. Tänään oli kuitenkin aivan ihanteellinen sää verkkojen kokemiseen. Pakkasta vain alle 10 astetta eikä tuullut lainkaan. Saimme selvitettyä edellisella kerralla jääneet verkon sotkut, koska se onnistuu vain paljain käsin. Perjantaina nousi kova tuuli eikä siinä viimassa ja pöllyävässä lumessa pystynyt tekemään kuin välttämättömät toimet eli irrottamaan kalat verkosta ja vetämään verkot takaisin jään alle. 

Moottorikelkan jättämä ura perjantaina. Matkaa kotirannasta verkoille on 3  km. 

Perjantain kalasaalis. Yksi hauki, made ja kuha. Neljä siikaa.

Uusien tapahtumien ja kuvien puutteessa keräsin vuosien varrella otetuista kuvista muutamia vähän erilaisia  luontokuvia. 

Jokin oikku kasvatti männyn latvan tällaiseksi. 

Tämäkin mänty on kasvanut oudosti. 

Haarapääskysen pesä.

Västäräkki ihastui hikisiin sukkiin.

Vuorenkilpi sai erikoisen kukan.

Tätä pesää en tutkinut tarkemmin.

Jääkukkia.

                               

Verkot veteen

Kun aivan eteläisessä Suomessa riehui 30.11. talvimyrsky oli Kainuussa kirkas aamu. Muutaman päivän pakkaset olivat jäätäneet järven. Joten lähdimme uittamaan verkkoja jään alle. Reki täyteen kalastustarvikkeita ja moottorikelkan perään. Jää olikin jo yllättävän paksua 15-20 cm. Lisäksi jään pinnassa oli lunta. Tuulessa ei kuullut uittolaudan kulkua eikä jään läpi näkynyt. Jouduimme etsimään uittolautaa ennen avannon tekoa. Hakkasin tuuralla useita reikiä, joista sain lipitettyä vettä jäälle. Kirkkaan jään alta uittolauta aina lopulta löytyi. Yleensä lauta kulkee suoraan, kun sitä vedetään jään alla. Nyt lauta kuitenkin kiemurteli railojen vuoksi, siksi sen löytäminen oli niin vaikeaa.

 Jäällä vierähti viisi tuntia. Sinä aikana ehti idästä nousta tummia pilviä matalalla metsän rajassa olevan auringon eteen. 

Valot taivaalla ja kumeaa jyrinää

Toissayönä heräsin ukkosen jyrinään. Puolinukuksissa tajusin sen uneksi, mutta samassa näin ikkunasta taivaalla liikkuvat valot. Nousin ylös ja kiersin kaikki huoneet. Joka suunnalla leimusi. Näytti siltä kuin isoilla valonheittimillä valaistaisiin tähtitaivasta. Revontulet liikkuivat nopeasti pitkinä kiiloina ja juovina. Tällä kertaa ne eivät edenneet värikkäänä, aaltoilevana nauhana taivaanrannassa, kuten revontulet yleensä kuvataan. Täytyy opetella yökuvaaminen, jospa saisi vangittua viime yön kaltaisen ilotulitukset kameralla. 

Uneeni tullut ukkosen jyrinä voi johtua järven jään ääntelystä. Kun alkutalvella pakastaa jää pitää meteliä. Se on kumea ääni, joka kiirii kilometrien päähän. Jäällä liikkuessa joskus säikähtää, kun ääni tulee aivan kohti ja lopulta jalkojen alle räsähtää railo. Järki sanoo, että ei  mitään vaaraa ole, mutta ääni on joskus todella pelottava. Tätä meteliä on kestänyt nyt pari yötä ja päivää. Pakkasta on ollut maanantain vesisateen jälkeen muutamasta asteesta noin 10 asteeseen.
Ajattelin aamulla lähteä luistelemaan. Kauempaa katsottuna jään pintä näyttää sileältä, kun viime viikolla satanut lumi suli vesisateessa. Pian huomasin, että jää on kaikkea muuta kuin sileä, mutta liukas se on. Pysyin pystyssä kenkiin kiinnitettyjen liukuesteiden ja kävelysauvojen varassa. Jään pintaan oli jäänyt kaikkien siellä liikkuneiden eläinten jäljet. Lisäksi sulavesi oli jäätynyt laineille ja ilmakuplat lisäsivät jään pinnan rosoisuutta. Siitä huolimatta järven jäällä on mukavampi liikkua, kuin jäisellä maantiellä. Ei tielläkään pysy pystyssä ilman lisävarusteita eikä siellä tähän vuodenaikaan ole mitään mitä mielenkiintoista tarkkailtavaa. Paitsi se, onko aura-auto kulkenut tai onko hiekotettu. 

Teeret ovat tässä tepastelleet. 

Lähikuvasta huomaa kuinka jäljet ovat jäätyneet koholle. 

Kesästä talveen, vaokuvia

17.7.2012

26.9.2012

13.10.2012

24.10.2012

30.10.2012

11.11.2012 

Lumiaita ja ketunkolo

Viime yönä oli pakkasta 16 astetta. Järven selkä lainehtii vielä eikä jäätyminen oli lähellä, koska taas tulee suojakelit ainakin sääennustuksen mukaan. Lumitöitä on tehty jo useana päivänä. Eilen laitoimme lumiaidan. Se helpottaa vähän lumitöitä talvituiskulla. Silloin kun tuuli puhaltaa järveltä eli etelä-lounas suunnalta lumi tukkii tien kokonaan. Joskus jopa metriseen kinokseen ei pysty mönkijä eikä lapioida jaksa. Jos näin tapahtuu, ei pääse kotoa mihinkään, ennenkuin naapuri käy linkoamassa tien. Lumen paljoutta tiensuussa lisää vielä aura-auto, joka heittää lumet tieltä jo ennestään paksun lumikerroksen päälle. 

Lintujen syöttöpaikalle ovat löytäneet tiensä niin pienet linnut kuin vähän isommatkin. Kuukkeli ajaa pois tiaiset ja närhet kuukkelin. Närhiä on käynyt erityisen paljon. Yhtä aikaa saatta näyttäytyä neljäkin närheä. Tikka vierailee myös hirven rasvan kimpussa. Tiaiset ja tikka mahtuvat ruokailemaan yhtä aikaa.

Kävelin tänään ensimmäistä kertaa lahden yli jäätä myöten vastarannalle.  Lumipeitteessä näkyi selvästi jäniksen ja ketun jäljet. Seurasin ketun jälkiä jotka johtivat vanhalle ketunkololle. Se on ollut asumaton jo monta vuotta. Tämä kettu ainakin oli kurkistanut pesään, nuuhkaisi ja poistui.

Valkeita eläimiä

Pari päivää maisema Kainuussa on ollut valkea. Saa nähdä joko tämä lumi jää pysyväksi. Tähän mennessä satanut lumi on sulanut melkein saman tien. Nyt on valkeiden eläinten helppo piiloutua pedoilta. Riekot ja jänikset ovat jo vaihtaneet talvipuvun päälleen. Onnistuin toissapäivänä yllättämään kaksi riekkoa, jotka kiroten nousivat siivilleen. Samoin sain lentoon muutaman pulmusen. Pulmunen on lintu jota yleisimmin näkee keväisin. Silloin ne kaartelevat taivaalla niin, että valkeat rinnat vain välkähtelevät. Aikovatko nämä yksilöt jäädä talvehtimaan vain onko niiden muutto vain myöhässä. 

Tämän kuvan kaappasin Googlen kuvahausta.  

Tämä pulmunen on kuvattu kotipihassa keväällä.

Jääkelloja -kukkia

Tänään näyttää siltä, että talvi etenee juuri sopivalla tavalla. Öisin on ollut pakkasta joka on jäätänyt matalat lahdet. Järven selät ovat vielä auki, mutta jos pakkasyöt jatkuvat niin pian nekin saavat jääkannen. Liikkumisen kannalta on tärkeää, että järvi ja suot jäätyvät kunnolla ennen lumen tuloa. Jos nyt jään päälle sataisi paksu lumikerros se ei enää jäätyisi kunnolla ja jää olisi heikko koko talven. Jäällä liikkuminen oli epävarmaa ja hankalaa. Siellä ei tahdo päästä eteenpäin jalan, suksilla eikä moottorikelkalla. 

Pakkanen ja vesi yhdessä tekee luontoon erikoisia jääkelloja ja -kukkia. 

Luhta hehkui syksyllä oranssina ja lainehti sitten ruosteenruskeana. Nyt luhta on saanut huurteisen hunnun.

Jää rannassa kantoi eilen jo ihmisen. Niitimme heinää  ja kärräsimme uuden kompostin alustaksi. Tästä heinästä olen punonut myös kransseja joita voi koristella monin tavoin. Käytän yleensä sammalta, puolukanvarpuja ja käpyjä. Siniset katajanmarjat ovat kauniita kransseissa sekä kuivatut pihlajanmarjat. 

Onnen pipanoita

Tänään taivas on pitkästä aikaa korkealla ja kirkastaa maiseman. Aamu kahdeksalta se oli laimean mustikkamehun ja hailakan  Karjalanruusun terälehden värinen. Yöllinen pakkanen oli kuivannut paikat ja oli riemullista kävellä kuivaa tietä myöten. Eilen tuhruisen harmaat pilvet roikkuivat melkein puiden latvoissa ja laskivat alleen painavan vesilastinsa, ei tehnyt mieli lähteä ulos. Kilometrejä käveltyäni saavuin sovitulle nuotiopaikalle.  Pakissa kiehui jo vesi. Pian saisin kuksaani höyryävän kahvin. Hiljaisina nautimme kahvin ja tuijotamme tuleen. Lähistöllä tikat nakuttivat haavan kylkeä. Sitten lehahtavat kuukkelit meitä katsomaan. Ajokoiraskin tulee nuotiolle. Se ei ollut löytänyt jänistä. 

Melkein yhtä paljon nautin kahvista Fatzerin kahvilassa. Lapsenlapseni toivovat yhteistä "kahvihetkeä" kun käymme yhdessä kaupungilla. Ihmisten paljous ja puheen sorina on pieninä annoksina kiva vastapaino erämaan rauhalle. Eniten iloa tuottaa lasten kiihkeät ilmeet ja eleet, kun he yrittävät päättää mikä herkku olisi parasta. Päättäminen on joskus niin vaikeaa, että jäämme jonon tukkeeksi. Lopulta päätös syntyy ja lapset ryntäävät etsimään istumapaikkaa täpötäydestä salista. Mummo tilaa itselleen vain kupillisen tavallista kahvia. Kokemuksesta olen oppinut, että lasten valitsemista leivonnaisista riittää meille kaikille. 

Ensilumi satoi 16.10. Isot hiutaleet putoilivat ja värjäsivat luonnon valkoiseksi. Sitä kauneutta kesti vain muutaman tunnin. Lumi muutui ikäväksi märäksi sohjoksi. Seuraava lumikerros peitti paikat 17. ja 18. päivän välisenä yönä. Se lumi kesti maassa runsaan vuorokauden. Vielä ei ole kuitenkaan aika nostaa venettä. Siikaverkot ovat vielä järvessä. Veneet nostetaan vasta, kun järvi jäätyy kunnolla. Tuoretta kalaa yritetään saada mahdollisimman kauan ennen pysyvän jääkannen muodostumista. Kalastamiseen tulee joka tapauksessa tauko ennenkuin jää kestää ihmisen ja päästään laittamaan  talviverkot jään alle. Toivottavasti tulee kunnon jää. Viime talvena ei tullut kunnon jäätä ollenkaan eikä verkkoja saatu järveen lainkaan. Talvikalastus on meille niin tärkeä harrastus ja ruuan antaja, että tuntui oudolta, kun ei tarvinnut käydä verkoilla palelemassa. 

Maurinmalva kukkii vielä lumen allakin.

Hiljaisuus

Aamulla lähdin soutamaan, koska järven pinta oli niin tyyni ja soutaminen on sopivaa vaihtelua kutomisesta jäykille hartioille. Tyynellä säällä soutaminen on helppoa, vene kulkee lähes sinne minne haluaa, laineet eivät kuljeta venettä oman tahtonsa mukaan. Soudin pitkälle lahden perukkaan. Siellä tahtomattami säikytin lentoon sen lahdelle ilmestyneen yksinäisen joutsenen. Vihaisen kaakatuksen myötä joutsen lenti ylitseni pois näkyvistäni. Pysähdyin kuuntelemaan. Sitten ei kuulunutkaan enää mitään, ei niin mitään. Ei liplatusta, ei tuulen suhinaa, ei eläinten eikä liikenteen ääniä. Kelluin veneessä omien ajatusteni kanssa pitkään. Lopulta nousin maihin ja poimin suuhuni makoisia puolukoita. Silloin puhelin povitaskussani pärähti soimaan kaiken sen hiljaisuuden keskellä. Säikähdin. Piti lähteä kiireesti kotiin hakemaan koiraa. Vanhin koirista oli väsähtänyt juoksuhirven perässä. Levännyt koira piti viedä metsään. Soudin niin kovaa kuin jaksoin pari kilometriä. 

Vuosien ajan olen kuvannut sekä kerännyt kantoja ja juurakoita. Ne kiehtovat minua. Usein ne ovat minun silmääni kauniita. Vuodet ovat muuttaneet niitä, vaikka sitkeitä ne ovat kestämään luonnonvoimia. Ei turhaan sanota, että sitkeä kuin tervaskanto. Tänään otin kuvia vedessä ja vesirajassa olevista kannoita. Ne ovat uhmanneet aikaa jo yli 50 vuotta. Silloin puut kaadettiin, koska vedenpinta nousi uuden voimalaitoksen vuoksi. Kannot ovat kestäneet vedenpinnan jatkuvan vaihtelun. Välillä ne ovat kuivalla maalla välillä veden alla, kuten tänä kesänä. Järven vedenpintaa säännöstellään voimalaitoksen tarpeiden mukaan.

 

Yksinäinen joutsen

Tänä syksynä hirvijahti sujui nopeasti miesporukalla, johon mieheni kuuluu. Porukan kaatolupien määrä edellisen vuodesta 52:sta putosi 21:teen eläimeen. Viime vuonna metsästettiin viimeistä vasaa vielä aivan joulun alla, pakkasessa ja lumessa rämpien. Nyt näyttää jahti päättäyvän tällä viikolla. Tänään mieheni onnistui kaatamaan vasan. Kaatolupa on enää yhden aikuisen hirven kaatamiseen. Tapana on, että ampuja saa pitää ruhon sisäelimet, jos tahtoo. Juuri äsken puhdistin sisäelimet; sydämen, maksan ja munuaiset sekä kielen. En osaa laittaa (enkä opettele) mykyrokkaa, jota anoppini teki joskus 1980-luvulla. Mielestäni maittavampaa ruokaa valmistan uusin reseptein. 

Nopeasti muuttolintujen lähdön jälkeen palasivat pihaan hömötiaiset ja talitintit. Hömötiaisen vieno ääntely kuuluu, mutta itse lintua on vaikea havaita. Niin nopeasti se pyrähtelee oksistossa. Talitintit sen sijaan ovat rohkeita. Ne istuvat ikkunalaudalla ja kurkkivat ikkunasta sisään. Ne lentävät taitavasti aivan ikkunoiden lähellä, mutta harvoin ne törmäävät ikkunoihin. 

Tänään näin vielä yksinäisen joutsenenkin. Luulin jo niidenkin lähteneen etelään, koska muutamaan päivään ei ole kuulunut voimakasta kaakatusta eikä  räpylöiden läpsytystä järven pintaan, joutsenten noustessa lentoon. Yleensä lahdella viihtyy lintupari. Joinakin kesinä ne saavat poikasia, mutta enemmän on kesiä, jolloin poikasia ei tule. Silti linnut vahtivat laajaa reviiriään hyvin tarkasti. Lahdelle pyrkivät linnut karkoitetaan nopeasti olipa yrittämässä parvi tai yksinäinen joutsen. Kerran katselimme rantakeinusta, kun joutsenpari nokki henkihieveriin yksinäisen joutsenen. Kun se yritti nousta lentoon, niin se estettiin tarttumalla nokalla räpylään. Koska lahdella oli tänään kovin rauhallista, arvelen pariskunnan jo lähteneen pois. Muuttomatkalla oleva lintu saa rauhassa levähtää rannassamme. 

Törmäpääskyjen pesäkoloja. 

Talven odotus

Luonto valmistautuu talven tuloon. Kurjet ovat muuttaneet jo viikkoja sitten. Täällä harvoin näkee kurkiauroja. Vain pienet kurkiparvet pysähtyvät luhdalla. Niiden huudot kuuluvat kilometrien päähän. Keväisin kurjet tuntuvat toittovan riemua paluusta pesintäpaikoille, onkohan syksyn töräykset lähdön riemua vai ikävää? Hanhet tekivät myös kovaäänisen ylilennon viime viikolla. Isoista linnuista vain joutsenet vielä sinnittelevät kylmenevässä säässä. Kerran olen nähnyt kahden joutsenen lentävät etelää kohti  joulukuun alussa. Se oli pysäyttävä näky. Verkkojen nostaminen unohtui hetkeksi pakkassäässä, kun kuului ääni, joka ei sopinut siihen vuodenaikaan. Lopulta silmät huomasivat lumisen maiseman keskeltä matalalla lehtävät valkeat linnut. Pikkulinnutkin ovat hävinneet pihapiiristä. Jonnekin ne kaikki lähtevät palatakseen taas. Myös suomessa talvehtivat pikkulinnut pysyttelevät metsän suojissa kunnes talviruokinta alkaa.

Lähes kaikki lehtipuut ovat jo pudottaneet lehtensä ja luhdan ruovikko aaltoilee tuulessa oranssisena. Kesäkukistani Maurinmalva vielä sinnittelee vihreänä ja kukkivana.  Kasvimaat on käännetty odottamaan uutta satokautta, kasvihuone siivottu ja pihakalusteet viety talvisäilöön.

Maurinmalva

Tielaitos valmistautuu myös lumen tuloon. Teiden varteen on ilmestyneet punaiset kepit, jotka ohjaavat aura-auton kuljettajia. Eilen oli  pohjoissuomeen jo tullut ensilumi. Kainuuseen ensilumi tulee yleensä lokakuussa. Täällä asuessani on 8.10. tullut jo pysyvä lumi ainakin kerran. Lunta ja sen tuomaa valoisuutta oikein odottaa, jos musta syksy venyy kovin pitkäksi, kuten viime vuosina on käynyt. 

Avohakkuu

   Iso puu kaatuu. Se ei kaadu vapaana.  Rautakoura pitelee sitä otteessaan. Koura mittaa rungon, karsii ja pätkii. Joutavat osat kone sylkee pitkin tannerta. Toinen puu ja taas uusi. Nopeasti aukko kasvaa. Kone kulkee murskaten kaiken alleen. Se ei välitä vaikka maahan jää isot arvet. Koneella ei ole tunteita eikä silmiä havaita hävitystä ympärillään. 

   Miksi en ole estämässä konetta? Miten sen tekisin? Poliisi tulisi ja poistaisi häirikön. Sakottaisi eläkeläistä estämisestä. 

   Olisinpa lottovoittaja. Ostaisin koko niemen. Säilöisin luontoa ympärilleni. Voisivat kaikenlaiset puut vapaasti kasvaa tai kuolla. Olla suojaksi eläimille. Iloksi katsella, mielen virkistykseksi. Jalkani mukava astella.  Eivät riitä rahani ostoon. Menetän puut iäksi. Aukko täyttyy hitaasti. En ole enää näkemässä. Silmät tottuvat tyhjään, mutta mieli ei mukaudu. Se miettii, kuka keksi avohakkuut?

Kuntta

Tältä näyttää metsä sen jälkeen kun sieltä on otettu kuntta pois. Kuvassa olevalta alueelta kuntta on poistettu jo useita vuosia sitten. Kestää  vuosia ennen kuin metsänpohja saa uuden kasvuston. Pihoissa joihin metsäsiirrännäinen viedään onkin sitten heti valmis metsämaisema, kuten yrittäjät mainostavat tätä uutta tapaa kattaa pihoja. Metsäsiirrännäispiha on helppo hoitaa, ekologinen ja mainio ratkaisu luonnonmukaista ja hoitovapaata pihaa, kehutaan mainoksessa. Näin sattumalta uutispätkän, jossa urkoitsija kertoi, että hänen yrityksessään kunttaa kerätään vain tulevalta hakkuualueelta. Se tuntuu järkevältä, koska avohakkuu itsestään jo tuhoaa metsänpohjan ja päätteeksi tulee vielä aura, joka tekee rumaa jälkeä.