Syksyn merkki tämäkin

Ensimmäiset veneet ovat saaneet talvihupun päällensä. 

Kesän aikana olen ihastellut kaunislinjaisia veneitä pursiseurojen laitureissa. Samalla olen kuitenkin miettinyt sitä pääoman määrää mikä kelluu laitureissa. Suurimman osan kesästä useimmat veneet pysyvät laiturissa. Olen päätellyt, että veneilyn täytyy olla tosi rakas harrastus, kun siihen uhrataan niin paljon rahaa. Veneiden kunnostus sekä velille lasku ja nostaminen näyttää myös olevan työlästä sekä maksullista apua vaativaa. Tarvitaan nostolaitteita ja telineitä. Lisäki puhdistukseen ja kunnostukseen useita koneita. 

Metsän kätkössä

Poikkesin kävelytieltä kapealle polulle, joka nousi loivasti. Mäen laella on rakennus. Sen kuperalla katolla ja seinissä kasvaa sammalta. Oviaukko on naulattu umpeen. Ympärillä oli myös muita ihmisen tekemiä rakennelmia. Kivireunus on ehkä osa ammoin ränsistyneen rakennuksen kivijalka. Mäen jyrkältä puolelta aukiolle johti rappuset ja kivetty polku. 

Mielikuvitukseni alkoi laukata. Onko paikka ollut salakuljettajien pirtuvarasto. Lähistöllä on hyvin suojaisa poukama, johon pienveneen on ollut helppo tulla lasteineen ja piiloutua. Ehkä paikalla on ollut ilmavalvontatorni. Mäellä olevien rakennelmien tarina varmaan löytyy jostain Laajasalon historiatiedoista, kunhan ehdin penkoa. 

Tuttuja ja uusia ääniä

Tällä viikolla on aikaisin aamulla ollut ulkona viileää. Kengät kastuvat aamukasteisessa ruohikossa. Selvät syksyn merkit ovat jo havaittavissa. Metsäpolut ovat pudonneiden lehtien peitossa, joidenkin puiden lehdet osin punertuneet ja vihreän seassa paljon keltaista. Havahduin aamulenkillä entisestä elämästä tuttuihin ääniin. Hanhiparvi kovaäänisesti kaakattaen lensi jossain lähistöllä. Sitten kuului joutsenten töräyttely aivan läheltä. Saatoin kuulla jopa niiden siipien iskut. Lintujen liikehdintä oli pohjoisessa sekin selvä syksyn merkki. En vielä osaa tulkita näistä rannikon lintujen huuteluja. Osa linnuista kun käsitykseni mukaan jää tänne talvehtimaan. 

Äänimaailmani on suurelta osin muuttunut. Kun Kainuussa minut ympäröi hiljaisuu vain luonnon äänet seuranani, ei hiljaisuudesta nyt ole toiveita. Liikenteen äänet olivat ensimäisiä, jotka huomioin. Sitten tajuntaan iskivät erilaiset rakentamiseen liittyvät äänet. Paalujen junttaamisen tasainen jyske, poraamisen kova ääni, räjäyttelyn varoitushälytys ja sitten palaus. Lentokoneiden ja helikoptereiden ääni hyvin erottuva. Kainuussa helikopterin ääni oli harvinaisuus. Täällä opin hiljalleen erottamaan jatkuvasta äänivirrasta laivojen äänet kun ne saapuvat satamaan ja Santahaminasta kantautuvat ammuskelun äänet. Elokuussa ihmettelin jatkuvaa jumputusta, joka kuului asuntoon. Aluksi ajattelin, että joku kokeilee uusia vahvistimia. Ulko-ovella iski vastaan pöyristyttävän kova ääni. Meteli voimistui ja pyöri talojen välissä. Hetken kesti ennen kuin tajusin mistä oli kysymys. Jätkäsaaressa oli nuorisotapahtuma. Kovalla voimalla soitettu musiikki kuului kilometrien päästä melkein puheesta sai selvää. Naapuri kertoi ikkunoiden helisseen.

Kuvat ovat Aino Ackteen puistosta. Kuvattu 14.9.