Halla iski

keskiviikon ja torstain (12. -13.6.2013) välisenä yönä. Aamulla kuuden aikaan kohtasi minua surullinen näky. Intiaaninsulat olivat paleltuneet. Onneksi säätiedotukset varoittivat hallasta. Olin illalla peitellyt kasvihuoneessa kaikki kasvit ja arat avomaakurkut. Kurkkujen kohdalla tosin kävi niin, että koiranpentu olikin käynyt repimässä harson pois, joten nyt täytyy odotella vielä itämättömien siementen nousua pintaan. 

Keväisin halla on odotettu ja pelätty vieras. Nytkin alkoi hallayön jälkeen välittömästi alueradiossa puhe metsämarjasadosta. Yritin tutkia mustikan ja puolukan varpuja, mutta en osaa sanoa, miten niille on käynyt. 

Mieleeni palautuivat nuoren meteorologin sanat televisiossa, kun toimittaja kertoi pohjoisen ihmisten olevan huolissaan, kesän tulosta rajuna ja aikaisin. Ajattelemattaan hän tokaisi, että nauttisivat nyt hellepäivistä. Ei varmaan tullut mieleen, miksi ihmiset olivat huolissaan!

Intiaaninsulka ja ruusujuuri

Halla vahingoitti myös taustalla näkyvää humalaa. 

 Jokakeväinen ilmiö on myös pääskysten pesäpuuhat. Ne ovat todella tarkkoja pesimäpaikastaan. Olemme laittaneet kattojen harjan alle lautoja, muka pesän tekemistä helpottamaan. Puukatoksissa on monenlaista ortta ja ihmisen silmillä katsottuna sopivaa nurkkaa ja koloa, mutta ei kelpaa.
Pesä pitäisi ehdottomasti saada tehtyä rantasaunna oviaukon yläpuolelle, leikkimökin harjan alle tai tuvan ikkunan markiisin päälle. Autotallin ovea ei voi jättää hetkeksikään auki, muuten seuraavan kerran avatessaan oven saa haarapääskysen silmilleen.  Olemme monena keväänä joutuneet pudottamaan pesäntekeleen näistä paikoista, koska yhteiselosta ei tulisi yhtään mitään, kaikki kärsisivät.
Suuttuivatkohan pääskyset meille? Jouduimme taas lopettamaan pesäpuuhat saunalla. Iltapäivällä tuli raju ukkonen, mutta pääskyset vain istuivat rankkasateessa salamavaloissa tuuliviirissä. Olisi pihassa hyviä suojaisia paikkoja löytynyt. Ei kelvannut.