Jälkiansa, nuolukivi ja muista konsteja

Käväisin tänään suolla katsomassa löytyykö karpaloita. Harppoessani mättäältä toiselle alkoi lähistöllä varsinainen tulitus. Haulikolla ammuttiin useita kertoja peräkkäin ja ampujia oli useampi, koska haulikkoon mahtuu kerrallaan vain kaksi patruunaa. Yksi ihminen ei saa niin nopeasti ladattua asettaan sellaiseen sarjatuleen. Muistin heti, että on metsäkanalintujen metsästyksen aloituspäivä. 

Metsästys on näillä seuduilla hyvin suosittu harrastus. Täällä metsästävät paikalliset ihmiset ja muualta tulevat vieraat. Monet vieraista ovat täältä muualle muuttaneita, jotka järjestävät lomansa metsästyksen alkuun. Varsinkin hirvijahti vetää alueelle myös ulkomaalaisia metsästäjiä. 

Hirviä jahdataan nykyään koirien kanssa. Enää ei kukaan viitsi lähteä metsään ajomieheksi. Jäniksiä, kettuja ja lintuja huijataan erilaisilla pilleillä tulemaan ampumaetäisyydelle. Linnuille on käytetty aikaisemmin myös kuvia. Esimerkiksi teeren tai sorsan näköisiä muovilintuja, jotka laitettiin sopivalle paikalle houkutukseksi. On jalkanaruja, loukkuja ja ansoja. Ihminen on keksinyt monenlaisia pyydystystapoja saadakseen saalista. 

Tänään näin mielestäni erikoisen tavan löytää saaliseläin. Pyöräilin pitkin metsäautotietä, jonka molemmat reunat oli lanattu tasaiseksi. Sen jälkeen hiekassa näkyy selvästi eläinten jäljet. Liikkeellä oleva karhu ei osaa varoa ja hypätä lanatun kohdan yli. Metsästäjän on jäljen löytäessään helppo lähettää koira karhun perään. Koiraa seurataan tutkalla ja asemiehet saartavat mahdollisen saaliin. 

Mielestäni työläs tapa. Ajetaan kymmeniä kilometrejä autolla edestakaisin lanan kanssa ja käydään sitten (päivittäin?) tarkastamassa jäljet tiessä. 

Hirvikoira.

Nuolukivillä houkutellaan hirviä.