Liukastelua

Alkutalven säät ovat olleet todella vaihtelevia. Yö jäätää ja päivä sulattaa. Jää sulaa järvestä ja lätäköistä, mutta autotiet ja pihat eivät. Kovaksi tallattu lumi jäätyy tiukasti lämpötilan jatkuvasti vaihdellessa. Ajoittain satava lumi tai vesi ei yhtään helpota tilannetta. Tämä on tuttu ilmiö jo useilta vuosilta.

Isoimmat tiet hiekoitettiin 16.11. ensimmäisen kerran.

Tältä näyttää hiekoittamaton vähäliikenteinen tie.

Metsässä on mukavampi kävellä kuin jäisellä tiellä, joten poikkesin taas metsään. Lähdin joelle katsomaan onko virtaava vesi ja pakkaset saaneet jotain kaunista aikaan. Kompastellessani avohakkuun yli muistui mieleeni polku, joka ennen hyvin selkeänä kulki joelle metsän läpi. Miksi metsän kaatajat eivät sitä säilyttäneet, vaikka se oli vuosikymmeniä vanha. Sitä myöten ihmiset olivat kuljettaneet viljasäkit myllylle. Myllystä ja vettä ohjanneesta rännistä on jäljellä vielä muutamia isoja parruja. Polku on hävinnyt ihmisen toimesta. Olisi pitänyt metsätalousihmisen merkitä sekin polku. Minkä vuoksi konemiehet eivät itse huomaa suojella vanhoja kulkuväyliä? 

Pitkästä aikaa oli aurinkoinen kirkas päivä.