Auringon voima

Lähes päivittäin olen viimeisen viikon ajan käynyt seuraamassa pihapiirin muurahaispesiä. Mitään liikettä maan päällä ei ole näkynyt, ennen tätä päivää. Jokaisessa pesässä, johon aurinko on paistanut aamusta asti oli kovasti liikettä jo kello 10 aamupäivällä. Varjossa olevat pesät olivat edelleen hiljaisia. Muurahaiset parveilevat kasassa, ihmisen huomaamatta mitään tarkoitusta toiminnassa. Ilmeisesti ne kuitenkin yrittävät korjata tikkojen ja palokärkien aiheuttamia vahinkoja pesälle. 

Metsässä kulkiessani kuulin tuttuja ääniä. Kurjet! Kiiruhdin kottin hakemaan kiikarin ja kaukoputken. Istahdin vakituiselle tarkkaislupaikalleni rantakeinuun ja asetin kaukoputken eteeni. Seillä ne olivat, parin kilometrin päässä vastarannalla. Kaksi kurkea. Niiden kuvaaminen on haastavaa pokkarikameralla. Tarpeeksi lähelle pääseminen on vaikeaa. Pettymyksen koin myös toissailtana, kun lähdin vesisateessa rämpimään, paksussa upottavassa hangessa majavapurolle. Istuin pari tuntia kuusen alla kytäten aukkoa, josta majavat kulkevat jään alle. Eivät ne tulleet, olin varmaan liian lähellä vaikka olinkin tuulen alapuolella. 

En siis saanut kuvaa majavasta.