Haikeat jäähyväiset

Tämä luontopäiväkirja loppuu luonnollisesta syystä. Olen muuttanut Kainuun perukalta takaisin lapsuuden ja nuoruuden paikkaunnalle, Helsinkiin. Muuttaminen oli todella surullista, mutta välttämätöntä. Metsästys ja kalastusharrastukset veivät meidät 24 vuotta sitten erämaahan, kauas kaikista palveluista. Muistelen kulunutta aikaa hyvillä mielin, mutta suren ja kaipaan kovasti yllättäen kuollutta miestäni. Kaunis kotini ja lumoava luonto kaikkine vuodenaikoineen ja muutoksineen ei tuntunut yksin enää samalta kuin yhdessä touhutessa.

Kesällä 2015 mieheni teki tyttärenlasten kanssa lintutornin Kiantajärven rantaan ja lisäsi kasvihuoneeseen hyllyt ruukkupuutarhaa varten. Emme ehtineet niistä lainkaan nauttia. Sinne jäi lasten narutikkaat roikkumaan, kukkaruukut tyhjinä hyllyille. Keväällä perusteellisesti korjattu laituri toisten lasten vesileikkejä varten. Kyyneleet valuvat silmistäni tätä kirjoittaessa. Ihanat muistot ovat muuttuneet itkettäviksi.