Parvekepuutarha

Tänä kesänä on itku ollut herkässä monta kertaa. Joutsenien räpylöiden läiske merenlahdella, mansikat toripöydillä, kesäkurpitsan kukat parvekkeella tai jokin muu ihan pieni asia muistuttaa entisestä elämäntavasta ja kodista järven rannalla. Sitä kaikkea on ikävä edelleen vaikka moni asia on täällä etelässä on helpompaa. Olen uudelleen tykästynyt pyöräilyyn. Kunnollisia pyöräteitä myöten on ihanaa ajella pitkin merenrantoja. Toinen erinomaisen mukava asia on matkustamisen helppous. Kainuussa piti matkustaa kahdella kulkupelillä 150 km ennen kuin pääsi nousemaan junaan tai linja-autoon ja useasti odotusaikaa mennen tullen kertyi tunteja. Nyt on aivan toisin. 

Vanhasta tottumuksesta istutin parvekkeelleni tomaatintaimen. Viime kesältä jääneistä siemenistä laitoin multaan mangoldia, kesäkirveliä, persiljaa, basilikaa, krassia, sitruunamelissaa, oreganoa, maurinmalvaa, ja lehtikaalia. Käyn taittamassa oksia leivän päälle tai teen vihreää smoothia. Mansikat popsin aamupalaksi. Lehtikaalista tekivät kirvat selvää jälkeä eikä mahtava malvakaan viihtynyt parvekkeella. Istukasipulien varret kasvoivat hyvin, ne söin, mutta mukulaa eivät sipulit eivätkä perunat jaksaneet pienessä mullassa tehdä. Tiedänpä nyt mitä seuraavana keväänä istutan, mikä kasvi viihtyy mikä ei.