Tuttuja ja uusia ääniä

Tällä viikolla on aikaisin aamulla ollut ulkona viileää. Kengät kastuvat aamukasteisessa ruohikossa. Selvät syksyn merkit ovat jo havaittavissa. Metsäpolut ovat pudonneiden lehtien peitossa, joidenkin puiden lehdet osin punertuneet ja vihreän seassa paljon keltaista. Havahduin aamulenkillä entisestä elämästä tuttuihin ääniin. Hanhiparvi kovaäänisesti kaakattaen lensi jossain lähistöllä. Sitten kuului joutsenten töräyttely aivan läheltä. Saatoin kuulla jopa niiden siipien iskut. Lintujen liikehdintä oli pohjoisessa sekin selvä syksyn merkki. En vielä osaa tulkita näistä rannikon lintujen huuteluja. Osa linnuista kun käsitykseni mukaan jää tänne talvehtimaan. 

Äänimaailmani on suurelta osin muuttunut. Kun Kainuussa minut ympäröi hiljaisuu vain luonnon äänet seuranani, ei hiljaisuudesta nyt ole toiveita. Liikenteen äänet olivat ensimäisiä, jotka huomioin. Sitten tajuntaan iskivät erilaiset rakentamiseen liittyvät äänet. Paalujen junttaamisen tasainen jyske, poraamisen kova ääni, räjäyttelyn varoitushälytys ja sitten palaus. Lentokoneiden ja helikoptereiden ääni hyvin erottuva. Kainuussa helikopterin ääni oli harvinaisuus. Täällä opin hiljalleen erottamaan jatkuvasta äänivirrasta laivojen äänet kun ne saapuvat satamaan ja Santahaminasta kantautuvat ammuskelun äänet. Elokuussa ihmettelin jatkuvaa jumputusta, joka kuului asuntoon. Aluksi ajattelin, että joku kokeilee uusia vahvistimia. Ulko-ovella iski vastaan pöyristyttävän kova ääni. Meteli voimistui ja pyöri talojen välissä. Hetken kesti ennen kuin tajusin mistä oli kysymys. Jätkäsaaressa oli nuorisotapahtuma. Kovalla voimalla soitettu musiikki kuului kilometrien päästä melkein puheesta sai selvää. Naapuri kertoi ikkunoiden helisseen.

Kuvat ovat Aino Ackteen puistosta. Kuvattu 14.9.