Valot taivaalla ja kumeaa jyrinää

Toissayönä heräsin ukkosen jyrinään. Puolinukuksissa tajusin sen uneksi, mutta samassa näin ikkunasta taivaalla liikkuvat valot. Nousin ylös ja kiersin kaikki huoneet. Joka suunnalla leimusi. Näytti siltä kuin isoilla valonheittimillä valaistaisiin tähtitaivasta. Revontulet liikkuivat nopeasti pitkinä kiiloina ja juovina. Tällä kertaa ne eivät edenneet värikkäänä, aaltoilevana nauhana taivaanrannassa, kuten revontulet yleensä kuvataan. Täytyy opetella yökuvaaminen, jospa saisi vangittua viime yön kaltaisen ilotulitukset kameralla. 

Uneeni tullut ukkosen jyrinä voi johtua järven jään ääntelystä. Kun alkutalvella pakastaa jää pitää meteliä. Se on kumea ääni, joka kiirii kilometrien päähän. Jäällä liikkuessa joskus säikähtää, kun ääni tulee aivan kohti ja lopulta jalkojen alle räsähtää railo. Järki sanoo, että ei  mitään vaaraa ole, mutta ääni on joskus todella pelottava. Tätä meteliä on kestänyt nyt pari yötä ja päivää. Pakkasta on ollut maanantain vesisateen jälkeen muutamasta asteesta noin 10 asteeseen.
Ajattelin aamulla lähteä luistelemaan. Kauempaa katsottuna jään pintä näyttää sileältä, kun viime viikolla satanut lumi suli vesisateessa. Pian huomasin, että jää on kaikkea muuta kuin sileä, mutta liukas se on. Pysyin pystyssä kenkiin kiinnitettyjen liukuesteiden ja kävelysauvojen varassa. Jään pintaan oli jäänyt kaikkien siellä liikkuneiden eläinten jäljet. Lisäksi sulavesi oli jäätynyt laineille ja ilmakuplat lisäsivät jään pinnan rosoisuutta. Siitä huolimatta järven jäällä on mukavampi liikkua, kuin jäisellä maantiellä. Ei tielläkään pysy pystyssä ilman lisävarusteita eikä siellä tähän vuodenaikaan ole mitään mitä mielenkiintoista tarkkailtavaa. Paitsi se, onko aura-auto kulkenut tai onko hiekotettu. 

Teeret ovat tässä tepastelleet. 

Lähikuvasta huomaa kuinka jäljet ovat jäätyneet koholle.