Kuikkalampi

Latuni kiertää Kuikkalammen ympäri. Se on suosittu pilkkipaikka kevättalvella. Lähes kaksikymmentä vuotta sitten, istuin järvellä pilkillä. Ihmettelin ympärillämme olevaa pyöreää kehää. Kuikkalammen tarinan olen kirjoittanut lapsenlapsilleni alla olevan sadun muotoon.  

Kehän kasvusto ei ole yhtä tasainen joka paikassa.

Kuikkalampi

   Kauan, kauan sitten oli syvällä erämaassa pyöreä, syvä lampi. Sen vesi oli tummaa ja rannat niin pehmeät, että harvat eläimet pääsivät suohon uppoamatta lammen rantaan juomaan. Metsä kätki lammen ihmisten katseilta. Mättäällä lähellä vesirajaa oli kuikkaparin pesä. Toukokuussa ne saapuivat ja kesällä kasvattivat kaksi poikasta. Elokuussa ne lähtivät pakoon syksyn myrskyjä ja talven pakkasia. Näin jatkui vuosikymmeniä ja moni sukupolvi kasvoi metsän suojassa.

   Eräänä kesänä yli viisikymmentä vuotta sitten metsästä kantautui kuikkien korviin kummallisia ääniä. Ihmiset siellä kulkivat työkaluineen ja huutelivat toisilleen. Päivä päivältä äänet lähestyivät ja kuikat alkoivat hätääntyä. He kutsuivat metsänväkeä apuun. Paikalle saapui eläimiä sekä muita metsän asukkaita. Karhut, sudet sekä muutkin eläimet kieltäytyivät auttamasta kukkia. He tiesivät, että ihmisillä on aseet joilla heidät kaikki tapettaisiin, jos he näyttäytyisivät ihmisille. Maahiset ja metsänhaltijat lupasivat auttaa. Seuraavan kerran, kun ihmiset tulivat metsään, he kaatuivat kimpsuineen, koska maahiset takertuivat heidän jalkoihinsa. Ihmiset manasivat vaivaiskoivuja ja varvikkoa joihin he luulivat kompastuneensa. Ihmiset ottivat mukaan vesureita ja niillä huitoivat kasvustoa. Silloin maahisten oli pakko väistää ja painua takaisin koloihinsa. Oli haltijoiden vuoro yrittää suojella lammen lintuja. Ne nostattivat sankan sumun lammen ympärille. Kuikat ja metsän väki toivoivat ihmisten lähtevän pois. Työmiehet ihmettelivät äkisti noussutta sankkaa sumua ja lähtivät sillä kerralla pois metsästä. Seuraavanakaan päivänä sumu ei ollut hälvennyt, joten miehet päättivät kiertää sumun ja pystyttivät keppinsä sumun rajaan tasaisin välein. Vähitellen miesten äänet loittonivat ja sinä kesänä kuikkaparin poikaset kasvoivat isoiksi ja perhe muutti syyskesällä pois Kuikkalammelta.

   Talvella tulivat metsurit kirveineen ja sahoineen. Hehtaari hehtaarilta metsä kaatui pitkin punaisten keppien ohjaamaa reittiä. Tukit nostettiin hevosten rekiin ja vietiin lähimmälle tielle odottamaan kuljetusta tehtaalle. Kaadetun metsän takaa paljastui järvi ja silmän kantamattomiin lohduttoman näköistä kannokkoa sekä pystyyn nousseita juurakoita.

   Keväällä kuikkapari saapui taas lammelleen. Se ei enää ollut suojaisassa paikassa metsän keskellä. Kuikat päästivät ilmoille surullisen huudon joka kantautui pitkälle järven selälle. Niiden oli jatkettava matkaa etsien uutta pesintäpaikkaa.

   Voimalaitos valmistu 1959 ja padot suljettiin. Vesi alkoi nousta järvessä. Nousuvesi nielaisi saaria, nousi jokeen, vyöryi yli joen laitojen ja lopulta ahmaisi koko joen. Vesi nousi, nousi ja törmäsi lopulta metsänrajaan, sinne missä punaiset kepit vielä jossakin sojottivat pystyssä. Pyöreä Kuikkalampi jäi veden alle. Vuosikymmenien aikana sen rantapenkat alkoivat nousta matalasta vedestä. Kasvusto penkoissa lisääntyi ja uudet kasvit alkoivat kasvaa lammen ympärillä.  Varpukasvit ja kitukasvuiset puut muodostavat nyt pyöreän kehän lammen ympärillä.

   Veden noustessa maahiset ja metsähaltijat kummastelivat ihmisten touhuja. Pahoilla mielin ne muuttivat pois seudulta, kauaksi ihmisistä, korpien kätköihin.