Säikyttelevät linnut ja kaadettu karhu. 

Näin syyskesällä metsässä liikkuessa hätkähtelen vähän väliä. Syynä ovat metsälintupoikueet. Ei ole kysymys mistään Hitchcockin elokuvan hyytävästä pelosta, mutta joka kerta kun lintu pyrähtää siivilleen aivan läheltä, säikähdän. Joinakin vuosina metsäkanalintujen poikasia on vähän. Tänä syksynä olen törmännyt jo useampaan poikueeseen. Se on hyvä havainto.

Toinen mielestäni hyvä tapahtuma oli metsästyskauden alku 20.8. Yhtään laukausta ei ammuttu kotipiirini lähellä. Yleensä lahdella on ollut parikin veneseuruetta ja jalan liikkujia vielä erikseen luhdalla. Lapasorsa ja muutkin vesilintujen poikaset saavat kasvaa ihan rauhassa tänä syksynä. Havaintojen mukaan metsästys ajoittuu juuri aloituspäiviin eikä sitä tapahdu enää myöhemmin syksyllä. 

Karhun ei käynyt yhtä hyvin. Sitä jahdattiin isolla miesjoukolla ja lopulta se sattui metsästäjän aseen eteen. En nähnyt otsoa enkä miehiä, mutta postia hakiessani, kylläkin autot tien varressa. Silloin tietää, että jotain on meneillään lähistöllä. Ruhon hakemisen äänet myös kantautuivat pihaan. 

Luhdalla vesilinnut saivat olla rauhassa metsästäjiltä.