Miten käy karhunpentujen?

   Eilen uutisissa kerrottiin eteläsuomen lumettomuudesta uudesta näkökulmasta. Asiantuntijan huoli kohdistui mahdollisesti lumettomaan metsään syntyviin karhunpoikasiin. Huoli on käsittääkseni ihan oikea. Lumi on todella hyvä eriste kylmyyttä vastaan. Vielä muutama päivä sitten mietimme täällä pohjoisempana, miten metsäkanalinnut selviävät mahdollisista pakkasista ilman pehmeää lumikerrosta. Leudot säät eivät sulattaneet kaikkea lunta, mutta tekivät, tähän aikaan vuodesta, poikkeuksellisen hankiaisen. Siihen linnut eivät saa tehtyä kieppiä, johon ne pakenevat pakkasilla ja pyryilmoilla. 

   Onneksi eilen ja tänään on tullut Kainuuseen paljon uutta kevyttä lunta. Linnuilla eikä karhuillakaan ole enää huolta lämpöeristeestä. Toivottavasti eteläänkin saadaan lumikerros. Siitä olisi iloa ihmisille ja turvaa eläimille.  

  Alkutalvesta verkkomme sattuivat paikalle, josta on noussut hyvin kalaa. Saalis on ollut kovin yksipuolinen, vain haukia ja matikoita. Madesoppa alkoi kyllästyttää, vaikka hyvää onkin. Siksi vaihdoimme verkot uuteen paikkaan. Se oli iso urakka. Viisi tuntia uurastimme jäällä, että saimme kaksi kahden verkon jataa uitettua jään alle. Moottorisahan n. 60 cm:n terä auttoi kovasti touhussa. Pelkän tuuran avulla, olisi ollut todella työlästä päästä jään alle. Jään alapinta oli rosoinen, siksi uittolauta vaihtoi suuntaa ja takertui johonkin vähän väliä.  Jouduimme tekemään useita aukkoja jäähän, jotta saimme lopulta verkot paikoilleen. 

Uittolauden kulkua jään alla on vaikea seurata. Lumipeite ja tuulen humina estää kuulemista tehokkaasti.