Koirankakat ja huumeneulat
Tämä kesä on ollut monella tavalla erilainen, kuin muut kesät viime vuosina. Säiden oikullisuus on koettu koko maassa. Ihmettelyni aihe on kasvien uskomaton sitkeys selvitä pakkasesta, tuulesta ja rajuista sateista. Aikaisemmin pohdin, että esimerkiksi perunat eivät enää selviä kolmannesta pakkasyöstä, mutta sieltä ne mullasta vain puskevat aina uudestaan vihreitä versoja. Kestää vielä kotvan ennen kuin ne kasvavat niin pitkiksi, että saavat kukinnan aikaan. Mukuloiden määrästä ei uskalla arvella vielä mitään.
Vietin yhden kesäviikon Helsingissä. Siellä ihmettelin ihmisten käyttäytymistä. Joka kevät alkaa sanomalehdissä ja muissakin tiedotusvälineissä kaplakka koirankakoista teiden varsilla. Viedessäni tyttären koiraa aamulenkille tein mieltäni hätkähdyttävän löydön. Astuessani tien viereen muovipussi kädessä, poimimaan koiran jätökset, näin huumeneulan aivan tien reunassa. Päivittelin asiaa ääneen koirapuistossa. Kuulin, että neuloja löytyy myös uimarannoilta ja lasten hiekkalaatikoista. Ajattelin kauhulla pieni lapsia, jotka leikkivät näissä paikoissa. Miksi kauhea papatus koirankakoista, mutta ei huumeneuloista?
Heinäkuun 6. päivänä kävin viemässä tyttärentyttären Haapajärvelle pesisleirille. Jatkoin siitä Seinäjoelle 50-vuotisluokkakokoukseen. Tapahtuma oli riemastuttava. Tämä oli elämäni ensimmäinen luokkakokous. Kesä on siis ollut monella tapaa ikimuistoinen.
Tasavalla presidentti Sauli Niinistö oli leirin suojelija. Yllä olevasta osoitteesta löytyy paljon kuvia leiriltä, joka loppuu tänään.
 |
| Terttualpi kukkii pihamaalla ja rantavedessä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti