Vilinää ikkunani alla

Luonto Laajasalossa poikkeaa valtavasti aikaisempaan asuinpaikkaani verrattuna. Luonto on täällä pistaleina asutuksen puristuksessa. Kainuun laajat erämaat olivat pääasiassa havumetsää. Aluskasvillisuus ei ollut yhtä runsasta kuin Savonssa. Kainuun luonnon selkeyden ja avaruuden vuoksi viihdyin siellä hyvin. Laajasaloon olen tutustunut vasta aivan pintapuolisesti. mutta ensikokemukseni ovat ilahduttavia. Meri on lähellä joka puolella, maasto on vaihtelevaa, puistot ja luontoalueet viehättäviä. Kasvun voi havaita reheväksi jo nyt vaikka on aikainen kevät. Eläimistö on monipuolisempaa kuin osasin kuvitella. 

Talvikuukausina näkyi ikkunastani vain eläinten jälkiä. Kevään tullen ne ovat uskaltautuneet näkösälle piiloistaan. Eilen iso rusakko jo varsin kirjavassa kevätasussaan hyppeli ikkunani alla ja oravat ajoivat toisiaan takaa. Tänään seurasin myyrien vipellystä pitkään. Jo aikaisemmin kerroin viitasammakoiden yökurnutuksista, kyyhkysparin pesänrakennuksesta, tikkojen aamupäristyksistä, mustarastaiden ja muiden pikkulintujen kevätlurituksista. Aivan ihastuttavaa on ollut seurata runsasta vesilintujen määrää Laajasalon rannoilla. Muutamaan minulle aivan uuteen lintulajiin olen tutustunut. Vaikka asuinkin oman käsitykseni mukaan lintujen paratiisin laidalla 18 vuotta, en kertaakaan nähnyt silkkiuikun vierailevan luhdalla. Tämä rakas lintuharrastus jatkuu siis täällä Laajasalossa.  

Innoissani odotan kasvillisuuden nousemista. Sitten löytyy varmasti minulle outoja kasveja ja kukkia. Ainoa huoleni on, voinko täällä poimia ja käyttää hyväkseni villivihanneksia. Sekin asia selvinne kevään ja kesän aikana. 

Vihreyttä on joka paikassa, kallioiden rinteillä, kivien päällä, puiden oksilla. Kainuussa useat kivet olivat punaisen kasvuston värjäämiä. 

Ansa on unohtunut metsään. Ehkä on ollut minkkejä varten. Näätiä tuskin tällaisessa ympäristössä on, vaikka pyydyn on ihan saman näköinen. 

Ensimmäiset leskenlehdet 23.4.2016