Västäräkistä vähäsen ...

kertoo vanha loru. Lauantaina västäräkki heilutti minulle pyrstöään ensimmäisen kerran tänä keväänä. Samalla lenkillä näin sinisorsia ja telkkiä. Valkoposkihanhipari laskeutui aivan lähelleni meren poukamaan. Pitkän ajan ihastelin  silkkiuikkujen kosintatanssia. Ne nostavat ja laskevat päätään samaan tahtiin, pörhöttävät höyheniään "kalisuttavat nokkiaan" ja taas kaikki alusta. Valkoposkihanhet ja silkkiuikut ovat minulle aivan uusia seurattavia. Niitä ei Kainuussa nähnyt. Sorsalinnuilla en nähnyt mitään silkkiuikkujen kaltaista rituaalia, vaikka seurasin niiden touhuja kotirannalla Suomussalmella 18 vuotta. Suokukon komea sulkien pörhötys oli vähän sinne päin.
Olen jo muutaman viikon kulkenut kiikarit kaulassa ja kuunnellut ääniä. Ensimmäisiä kevään merkkejä oli käpytikan päristykset ja kyyhkyjen kujerrus, ja tietysti

mustarastaan huilun ääni. Laajasalon linnusto on runsas ja niitä pystyy tarkkailemaan ilman lintutorniakin. Silti minulla on vielä kova ikävä entiseen elämään omaan lintutorniini luhdan laidalla.