maanantai 29. lokakuuta 2012

Onnen pipanoita

Tänään taivas on pitkästä aikaa korkealla ja kirkastaa maiseman. Aamu kahdeksalta se oli laimean mustikkamehun ja hailakan  Karjalanruusun terälehden värinen. Yöllinen pakkanen oli kuivannut paikat ja oli riemullista kävellä kuivaa tietä myöten. Eilen tuhruisen harmaat pilvet roikkuivat melkein puiden latvoissa ja laskivat alleen painavan vesilastinsa, ei tehnyt mieli lähteä ulos. Kilometrejä käveltyäni saavuin sovitulle nuotiopaikalle.  Pakissa kiehui jo vesi. Pian saisin kuksaani höyryävän kahvin. Hiljaisina nautimme kahvin ja tuijotamme tuleen. Lähistöllä tikat nakuttivat haavan kylkeä. Sitten lehahtavat kuukkelit meitä katsomaan. Ajokoiraskin tulee nuotiolle. Se ei ollut löytänyt jänistä. 

Melkein yhtä paljon nautin kahvista Fatzerin kahvilassa. Lapsenlapseni toivovat yhteistä "kahvihetkeä" kun käymme yhdessä kaupungilla. Ihmisten paljous ja puheen sorina on pieninä annoksina kiva vastapaino erämaan rauhalle. Eniten iloa tuottaa lasten kiihkeät ilmeet ja eleet, kun he yrittävät päättää mikä herkku olisi parasta. Päättäminen on joskus niin vaikeaa, että jäämme jonon tukkeeksi. Lopulta päätös syntyy ja lapset ryntäävät etsimään istumapaikkaa täpötäydestä salista. Mummo tilaa itselleen vain kupillisen tavallista kahvia. Kokemuksesta olen oppinut, että lasten valitsemista leivonnaisista riittää meille kaikille. 


Ensilumi satoi 16.10. Isot hiutaleet putoilivat ja värjäsivat luonnon valkoiseksi. Sitä kauneutta kesti vain muutaman tunnin. Lumi muutui ikäväksi märäksi sohjoksi. Seuraava lumikerros peitti paikat 17. ja 18. päivän välisenä yönä. Se lumi kesti maassa runsaan vuorokauden. Vielä ei ole kuitenkaan aika nostaa venettä. Siikaverkot ovat vielä järvessä. Veneet nostetaan vasta, kun järvi jäätyy kunnolla. Tuoretta kalaa yritetään saada mahdollisimman kauan ennen pysyvän jääkannen muodostumista. Kalastamiseen tulee joka tapauksessa tauko ennenkuin jää kestää ihmisen ja päästään laittamaan  talviverkot jään alle. Toivottavasti tulee kunnon jää. Viime talvena ei tullut kunnon jäätä ollenkaan eikä verkkoja saatu järveen lainkaan. Talvikalastus on meille niin tärkeä harrastus ja ruuan antaja, että tuntui oudolta, kun ei tarvinnut käydä verkoilla palelemassa. 

Maurinmalva kukkii vielä lumen allakin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti