Yksinäinen joutsen

Tänä syksynä hirvijahti sujui nopeasti miesporukalla, johon mieheni kuuluu. Porukan kaatolupien määrä edellisen vuodesta 52:sta putosi 21:teen eläimeen. Viime vuonna metsästettiin viimeistä vasaa vielä aivan joulun alla, pakkasessa ja lumessa rämpien. Nyt näyttää jahti päättäyvän tällä viikolla. Tänään mieheni onnistui kaatamaan vasan. Kaatolupa on enää yhden aikuisen hirven kaatamiseen. Tapana on, että ampuja saa pitää ruhon sisäelimet, jos tahtoo. Juuri äsken puhdistin sisäelimet; sydämen, maksan ja munuaiset sekä kielen. En osaa laittaa (enkä opettele) mykyrokkaa, jota anoppini teki joskus 1980-luvulla. Mielestäni maittavampaa ruokaa valmistan uusin reseptein. 

Nopeasti muuttolintujen lähdön jälkeen palasivat pihaan hömötiaiset ja talitintit. Hömötiaisen vieno ääntely kuuluu, mutta itse lintua on vaikea havaita. Niin nopeasti se pyrähtelee oksistossa. Talitintit sen sijaan ovat rohkeita. Ne istuvat ikkunalaudalla ja kurkkivat ikkunasta sisään. Ne lentävät taitavasti aivan ikkunoiden lähellä, mutta harvoin ne törmäävät ikkunoihin. 

Tänään näin vielä yksinäisen joutsenenkin. Luulin jo niidenkin lähteneen etelään, koska muutamaan päivään ei ole kuulunut voimakasta kaakatusta eikä  räpylöiden läpsytystä järven pintaan, joutsenten noustessa lentoon. Yleensä lahdella viihtyy lintupari. Joinakin kesinä ne saavat poikasia, mutta enemmän on kesiä, jolloin poikasia ei tule. Silti linnut vahtivat laajaa reviiriään hyvin tarkasti. Lahdelle pyrkivät linnut karkoitetaan nopeasti olipa yrittämässä parvi tai yksinäinen joutsen. Kerran katselimme rantakeinusta, kun joutsenpari nokki henkihieveriin yksinäisen joutsenen. Kun se yritti nousta lentoon, niin se estettiin tarttumalla nokalla räpylään. Koska lahdella oli tänään kovin rauhallista, arvelen pariskunnan jo lähteneen pois. Muuttomatkalla oleva lintu saa rauhassa levähtää rannassamme. 

Törmäpääskyjen pesäkoloja.