Kevät tuli tulvahtamalla

Luonto on täynnä valoa, vettä ja ääniä. Siinä missä hiihdin vielä vajaa pari viikkoa sitten, virtaa nyt joki. Paikoin täälläkään joki ei enää mahdu uomaansa vaan virtaa pitkin metsää. Vähäistä tämä tulviminen on verrattuna Pohjanmaan tulviin. Muistan samanlaiset tulvivat peltoaukeat 1960-luvulta Seinäjoelta, kuin mitä nyt näytetään TV-uutisissa. Muistissani on elävästi koulumatka kävellen pitkin vaasanrataa, koska tie kaupunkiin oli poikki. Rata oli pengerretty niin korkealle, että sitä pitkin oli hyvä kulkea. 

Latuni jäljet erottaa vielä heikosti jäälautalla. 

Teerien pulitus kuuluu luhdalta. Siellä kukkoteeret tepastelevat valkoinen lyyrapyrstö pystyssä. Harakka nauraa lähipuussa, tikka pärisyttää toisaalla keloa ja vihervarpuset, västäräkit lirkuttavat koivussa. Joutsenet tekevät ylilentoja ja töräyttelevät mennessään. Vesi kairaa kovaäänisesti uomaa jalkojeni alla, kun kävelen jäällä ja koski pauhaa moniäänisesti lähistöllä. Lisäksi tuuli kulkee puiden latvoissa. Voi, miten nautinkaan näistä varhaisaamun hetkistä. Olen kovasti odottanut tätä hankiaista. Se suo minulle mahdollisuuden käydä paikoissa, joihin en muuten tähän aikaan keväästä pääse. Pakkasta oli aamukuudelta 3,8. Lumi ehti sulaa niin, että suksilla ei enää voi liikkua, mutta hanki kesti kävellä.

Joutsenten ylilento.