Porot

Poronhoitoalueella asuminen on muuttanut käsitystäni poroista ja poroisännistä. Aikaisemmin porot olivat minullekin hellyttäviä ajotiellä löntystäviä eläimiä, joita piti auton ikkunasta kuvata. Poromiehestä tuli mieleen leppoisa lapinukko, joka hiljaisesti ja huomaamattomasti luonnossa liikkuen hoitaa porotokkaansa. Olin todella väärässä. Poroja on ilmeisesti liikaa, koska ruoka luonnosta ei niille riitä. Poromiehet ruokkivat niitä ympäri vuoden eikä sekään riitä, vaan porot hakevat syötävää talojen pihoista. Niitä suojellaan pedoilta vainoamalla rauhoitettuja eläimiä kuten ahmoja, susia ja karhuja. Poromiehillä on lupa liikkua moottorikelkalla ase selässä pitkin metsiä. Olen seurannut hiihtäen kahden mottorikelkan jälkeä. Kelkat ajoivat takaa ahmaa. Jossain vaiheessa puhti loppui, en tiedä miten ahman kävi. Sen tiedän, että pihapiiriin tuleva poro on kiusallinen. Meille kävi niin pari vuotta sitten. Olimme keväällä istuttaneet uuden mansikkamaan. Matkoilla olellesamme koirat olivat haukkuneet häkeissään äänensä käheiksi. Porot olivat käyneet syömässä mansikat ja talloneet kavioillaan suojamuovit rikki. Joskus myös innolla ja vaivalla kasvattamani lehtikaalit ja kukat ovat kelvanneet porolle. Kun poro löytää jonkun pihapiirin se ei luovuta, vaikka miten monta kertaa ajaa sen pois. Poromiehet ovat kertoneet, että poro palaa vaikka sen veisi jonnekin kauemmaksikin, joten ainoa keino on lopettaa poro tai aidata kasvimaat. Pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen poromiehet kävivät aitaamassa mansikka- ja kasvimaamme. Monille naapureille on käynyt samoin. Ikävää on se, että poroisäntiä on painostettava ja uhkailtava, että omalla pihallaan saa oikeutta poroja vastaan. 

Tämä kaikki tuli taas mieleeni, kun poro käveli tänään pihaamme. Kuvasin sen makuuhuoneen ikkunasta.