Ihana toukokuu

Tätä samaa otsikkoa olen käyttänyt monena vuonna aikaisemminkin. Toukokuu vain on sellainen riemun antaja vuosi vuoden perään. Lumet lopultakin sulavat ja virheys voittaa alaa koko ajan. Järvi ei vielä siinnä sinisenä, mutta luhdan musta turve tunkee jo jään läpi. Linnut ovatkin luhdalla lisääntyneet. Eilen etelätuuli siivitti ainakin yhden ison hanhiparven pihan yli. On se sykähdyttävä näky, kun kymmeniä matalalla lentäviä isoja lintuja lipuu ylitse. Mahtavatko ne pitää yhteyttä toisiinsa, kun koko ajan ryhmästä kuuluu kaakatusta. Parven lähestymisen kuulee jo kaukaa. Tällä hetkellä luonnossa on paljon ääniä tunnistettavaksi. Joutset pitävät tapansa mukaan kovaa meteliä, kurkien äänen kuulee kilometrien päästä, kuovit valittavat jatkuvasti ja ransipi toistaa lyhyttä säiettään. Vesilinnut ja useat kahlaajat ovat kovin hiljaisia verrattuna näihin paljon itsestään melua pitäviin lajeihin. Pikkulinnutkin ovat niitä paljon äänekkäämpiä. Niiden tirskutustaa ja soljuvia lurituksia onkin ilma pullollaan. Kovin huonosti erotan pikkulintuja lauluäänen perusteella, mutta yhden linnun ääntely poikkeaa paljon muiden visertäjien helinästä. Järripeipon ryystämisen erottaa helposti ja sen olen oppinut tunnistamaan kaikista muista tirskutuksista. 

Kuva otettu 5.5.15

Kuva otettu 6.5.

Kuva laiturin alta tänään 9.5.15. Jouduimme korjaamaan laituria, koska jää ja iso lumikuorma oli vääntänyt sitä pahasti. Työ on tehtävä nyt, kun jää vielä kantaa eikä vesi ole noussut. Myöhemmin joutuisi möyrimään rantaliejussa.