Punaiset marjat

 Syksyn sateisenakin päivänä luonto on värikäs .  Pihlajan ja haavan lehdet hehkuvat monenkirjavina. Lisäksi metsässä erottuvat selvästi punaiset pihlajanmarjat.  Keväällä oksat hädintuskin kantoivat valkeat kukat ja nyt ne nuokkuvat marjojen painosta. Marjat ovat hyvälaatuisia. Pihlajanmarjakoi ei ole niitä joka puussa pilannut.  Odotan pakkasyötä, jonka jälkeen pihlajanmarjat olisivat vähemmän kirpakoita säilömistä varten. Useasti käy kuitenkin niin, että odottamiseni kostautuu, tilhiparvi ehtii tyhjentää pihlajat ennen minua. 
    Pihlajat säästyivät  taudeilta, mutta koivut ja kuuset kärsivät  tänä kesänä. Kuusiin tuli suopursuruoste ja koivuihin iski  sienitauti. Siksi ne kellastuivat elokuun alussa  ja osa on nyt pudottanut lehtensä kokonaan. 

  Muutama kylmä yö ei pystynyt pehmentämään puolukan marjoja vaikka  palellutti perunanvarret, herneet ja kesäkukat. Puolukat ovat edelleen hyvin kerättäviä tai paremminkin puhdistettavia myös kotikonstein. Märkiä pehmeitä marjoja on ikävä, melkein mahdotonta puhdistaa. Toisinaan ihmettelen miten puhdistus tapahtuu marjanjalostamoissa. Poimureilla kerättäessä marjojen seassa on oksia, lehtiä, kiviä ja eläinten papanoita. Marjoja siivotessa vilistää pöydällä muurahaisia, toukkia, hämähäkkejä ja muita metsän pieniä olioita. 

 Ulkomaiset poimijat keräävät puolukoita myös tästä lähistöltä. Ovat keränneet jo useana vuonna. Kerran törmäsin sienireissulla pienikokoiseen mieheen, joka kovasti kumarteli minulle. Sanoja ei vaihdettu, mutta käsitin hänen pahoittelevan, että oli tullut kanssani samalle marikolle. Yritin puolestani kertoa, että kerään sieniä ja hän voi rauhassa riipiä marjat. Hänen tekniikkansa oli mainio. Kätensä, jossa oli leveä poimuri hän piti suorana. Poimuri viisti pitkin varvukkoa ja täyttyi marjoista miehen kulkiessa metsässä.  

 Meidän niemen marjat ovat ulkomaiset poimijat jättäneet ihan rauhaan. Hyvänä marjavuotena saamme pihapiiristä puolukat, mustikat, vatut ja kaarnikat.  Karpalot ja lakatkin löytyvät lähistöltä.