perjantai 28. syyskuuta 2012


Avohakkuu

   Iso puu kaatuu. Se ei kaadu vapaana.  Rautakoura pitelee sitä otteessaan. Koura mittaa rungon, karsii ja pätkii. Joutavat osat kone sylkee pitkin tannerta. Toinen puu ja taas uusi. Nopeasti aukko kasvaa. Kone kulkee murskaten kaiken alleen. Se ei välitä vaikka maahan jää isot arvet. Koneella ei ole tunteita eikä silmiä havaita hävitystä ympärillään. 
   Miksi en ole estämässä konetta? Miten sen tekisin? Poliisi tulisi ja poistaisi häirikön. Sakottaisi eläkeläistä estämisestä. 
   Olisinpa lottovoittaja. Ostaisin koko niemen. Säilöisin luontoa ympärilleni. Voisivat kaikenlaiset puut vapaasti kasvaa tai kuolla. Olla suojaksi eläimille. Iloksi katsella, mielen virkistykseksi. Jalkani mukava astella.  Eivät riitä rahani ostoon. Menetän puut iäksi. Aukko täyttyy hitaasti. En ole enää näkemässä. Silmät tottuvat tyhjään, mutta mieli ei mukaudu. Se miettii, kuka keksi avohakkuut?

1 kommentti: