Kuikkalampi ja muita tarinoita

Tätä samaa otsikkoa käyttäen olen kirjoittanut tähän blogiin, Kuikkalammen synnystä pienen tarinan 9.2.2013. Otin silloin myös kuvan lammesta. Talvi oli kuitenkin hyvin luminen, joten pyöreää lampea on vaikea kuvasta erottaa. Tänä talvena kuvaamen onnistui paremmin. Siinä lampi erottuu jäisenä, ympärillä olevasta kasvillisuudesta. 

Lampi jää useina kesinä järven sisälle. Ohikulkija ihmettelee järvessä kasvavia puita. Laitan tähän osia pidemmästä tarinasta Vaarin saari. Siitä käy hyvin selville miten tätä lampea ympäröivä luhta on syntynyt, miksi Kiantajärveen on syntynyt uusia saari ja toiset taas saaret ovat hukkuneet. Tarina sopii hyvin kevääseen, koska muuttolintujen tuloa seurataan nyt tiiviisti. Luhta on erinomainen lepopaikka muuttomatkalla oleville linnuille.  

Saaren synty

  Kauempaa katsottuna se näyttää niemen kärjeltä. Lähempää tarkasteltuna se on pieni saari, jonka keskellä kasvaa vänkkyräisiä koivuja sekä pari keskenkasvuista mäntyä. Vuosikymmeniä sitten se oli vähäinen kohouma metsän keskellä, jokitörmässä. Sitten jossain päätettiin, että vesistö pitää saada jauhamaan sähköä. Niinpä nämä latvavedet otettiin voimalaitosten vesialtaiksi.

Hukkuneet saaret

  Yli viisikymmentä vuotta sitten voimayhtiö perusti Ämmänsaaren työmaan, josta käsin padot alajuoksulle rakennettiin. Työmaalle saapui ammattitaitoisia rakennusmiehiä aikaisemmilta patotyömailta. Mittamiehet kulkivat pitkin Kiannan rantoja pystyttämässä punapäisiä seipäitä. Rannan asukkaille kerrottiin, että siihen rajaan asti vesi nousisi. Sitten tulivat jätkäporukat. Sahat sauhusivat, tukkipuut kaatuivat, lehtipuut kellistyivät ja lepikot poltettiin. Äkisti ja rajusti Kianta muuttui aivan uuden näköiseksi. Siinä missä aikaisemmin oli ollut saari, oli nyt luoto, särkkiä ja niemiä peittyi veden alle. Valkeina tai ruosteenpunaisina loistaneet hiekkarannat peittyivät. Aallot hakkasivat ja söivät raiskattuja rantoja. Soraiset rinteet alkoivat sortua ja rantapuut kaatuilivat. Veden ollessa alhaisimmillaan paljastui surullinen näky. Tuhannet valkoiset, mudassa makaavat puunrungot sekä törröttävät kannot ja käkkyräiset juurakot näkyivät selvästi mutalikossa.

  Vasta paljon myöhemmin juurakot ja kannot kasattiin isoiksi keoiksi pitkin uutta vesirajaa. Raivaaminen tehtiin koneilla ja tekniikan kehittymiseen vierähti vuosikymmeniä. Ilmeisesti eivät myöskään luonnonsuojelulliset näkökohdat vaatineet rantojen raivaamista aikaisemmin. Pitkään saivat juurakot repiä kalastajien verkkoja ja nuottaporukat jättivät pyydyksensä rannalle rapistumaan. Parisenkymmentä vuotta sitten kasat poltettiin. Isot kokot roihusivat veden rajassa muutaman kilometrin välein. Se oli erikoista ja kiehtovaa katsottavaa.

Vesiluonnon monimuotoisuutta 

  Viisikymmentä vuotta sitten, voimayhtiö sai luvan rajuun vedenpinnan vaihteluväliin. Enimmillään Kiannan veden pinta saa vaihdella neljä metriä. Kun vesi on lähellä ylärajaansa, niin saaremme on saari. Sinne ei pääse kuivin jaloin. Alkukeväällä, kun vesi on alhaisimmillaan, ainoastaan saaren ohi kiemurtelevan joen pohjalla lirisee vesi. Kevätaurinko paljastaa tumman mutalikon ja muhkeat turvepaakut, jotka muodostavat aaltomaisia kuvioita järven pohjaan. Vielä vuosikymmentenkin jälkeen turpeen seasta sojottaa osittain lahonneita, tummuneita puunrunkoja ja kantoja. Ohikulkijat kauhistelevat rannan rumuutta ja toivovat veden pian peittävän surkean näkymän.

  Muuttolinnuille keinotekoinen luhta on kuitenkin mainio levähdyspaikka. Ensimmäisenä tulevat aina joutsenet. Niiden räpylöiden jälkiä näkee jo keväthangilla, silloin kun sulavesi antaa odottaa itseään. Toisena tulevat kurjet. Sammakot lymyilevät vielä turpeen sisällä, kun kurjet jo tanssahtelevat luhdalla ja töräyttelevät kevätmieltä kilometrien päähän. Vesilinnut kerääntyvät jokiuomaan odottamaan veden nousua ja kahlaajat kipittävät etsimässä syötävää pitkin turvepohjaa. Silloin saaressa on erinomaista tarkkailla lintujen puuhia. Suokukot parittelevat melkein kosketusetäisyydellä. Telkkäpari kiertelee pesintäpöntön lähistöllä. Kapustarinta tepastelee rivakasti ja rantasipi pyrähtelee saaren ympärillä. Hanhiparven laskeutumisen luhdalle kuulee koko tienoo.

  Kiannan tumma vesi nousee täyttäen lopulta joen. Vähitellen vesi tulee ulos uomastaan. Aluksi se täyttää kolot ja notkelmat, sitten se tavoittaa ruovikon reunan, leviää luhdalle ja törmää lopulta rannan kasvillisuuteen. Silloin saaren ympärillä alkaa hauen kutu. Matalassa rantavedessä väreilee ja polskahtelee. Voimakkaat isot hauen möllykät tekevät joskus voltteja ilmassa ja veteen jäävät renkaat aaltoilevat rantaan asti. Matalassa vedessä uivista kaloista on kiinnostunut myös kalasääski. Usein linnun huomaa vasta, kun se jalat ojossa syöksyy päistikkaa saaliin kimppuun.

  Kianta oli aikoinaan kuulu kalajärvi. Kiannassa oli taimentakin ja Emäjoen lohi oli kuulopuheiden mukaan, vankkaa ja rasvaista kuin porsas. Hyvät kala- ja riistasaaliit vetivät ihmisiä Kiannan rannoille jo kivikaudella. Joillakin nyt veden alla olevilla särkillä asuttiin tuhansia vuosia sitten. Kalastajat ja eränkävijät ovat jättäneet jälkensä Kiannan rannoille. Veden pinnan vaihdellessa esineet huuhtoutuvat esiin ja matalan veden aikana ne ovat havaittavissa. Säännöstely on osaltaan auttanut arkeologiaa, mutta toisaalta myös vähitellen tuhoaa esihistoriallisia paikkoja. Rantojen vyöryminen ja kuluminen jatkuu yhä. Arvokkaimpien muinais-muistokohteiden rantoja on suojattu kiveämällä rannat.

  Vähitellen luhdan ruovikko vihertyy ja peittää alleen edellisen kesän harmaan kasvuston. Silloin hirviemot vasoineen tulevat luhdalle syömään. Vesi pärskyy korkealle isojen eläinten kahlatessa luhdalla etsimässä parhaita suupaloja. Kurkien kanssa yhtä aikaa saapuvat porot luhdalle laiduntamaan. Ne häviävät luhdalta siksi aikaa, kun ötököitä on ilma sakeimmillaan. Veden lähellä viihtyvät myös surviaissääsket, hyttyset ja mäkärät. Tyynenä alkukesän iltana lähellä järven pintaa tanssii miljoona öttiäistä sekä muita olioisia. Niiden siivet kimaltelevat ilta-auringossa. Kuumina kesäpäinä tulevat sitten esille paarmat ja korennot. Luhta on syntymisen ja elämän paikka.